Ampiaisallergikko juoksee pakoon ja lujaa

Ampiaisille allerginen viettää kuumat loppukesän päivät sisällä, ulos lähtiessään hän varustautuu adrenaliinipiikeillä ja lähimmän terveyskeskuksen osoitetiedoilla. Eija Talvitiellä on vartti aikaa saada apua ennen kuin ampiaisen myrkky vie hengen. Puoli vuotta sitten alkanut siedätyshoito antaa toivoa tulevaisuuteen.

Kuva: Tarja Hiltunen / Yle

Loppukesä on ampiaisallergikoille tuskaista aikaa. Kodittomiksi joutuneet ampiaiset etsivät ravintoa pihoilta ja tuppaavat vaikka haarukan mukana suuhun. Allergikko joutuu väistämään kelta-mustaraitaisia surisijoita. Reitti sisätiloihin tai auton suojaan on katsottava valmiiksi.

– Minua pisti 15 vuotta sitten ampiainen. Koska olen allerginen monelle hyönteiselle, osasin jo epäillä, että saatan olla allerginen myös ampiaiselle. Minut kuljetettiin heti terveyskeskukseen, jossa olin tiputuksessa neljä tuntia ja sain lääkkeitä, muistelee Loimaalla asuva Eija Talvitie.

– Viime kesänä ampiainen pääsi yllättämään taas. Kymmenen minuuttia pistoksesta alkoi koko kehoa pistellä. Ikenet, huulet ja silmät turposivat. Menin anafylaktiseen sokkiin.

Ampiaisen myrkky aiheuttaa kehossa kemiallisen reaktion, jossa plasma kulkee verisuonten läpi kudoksiin ja verenpaine putoaa. Talvitietä hoidettiin sairaalassa kymmenen tuntia.

– Kysyin lääkäriltä monta kertaa, kuolenko minä nyt.

Siedätyshoidosta toivoa

Tyksin allergiayksiköstä kehotettiin Eija Talvitietä hakeutumaan ampiaisallergian siedätyshoitoon. Hoito aloitettiin tammikuuussa 2014.

Kysyin lääkäriltä monta kertaa, kuolenko minä nyt.

Eija Talvitie

– Hoito aloitettiin pikkuriikkisellä määrällä ampiaisen myrkkyä. Sitä annettiin aluksi viikoittain, seitsemän viikon ajan. Sen jälkeen siedätyskertoja harvennettiin joka toiseen viikkoon. Annosmäärää kasvatetaan pikkuhiljaa.

Siedätyshoitokerran jälkeiset kaksi päivää ihoa kihelmöi ja jomottaa. Pistokohtaan nousee iso pahkura.

– Hoitopäivänä ei saa rasittaa itseään. Saunassa ei saa käydä, eikä esimerkiksi nostaa mitään. Hoidon aikana syön lisäksi allergialääkkeitä ja kortisonia.

Lääkearsenaali kulkee mukana

Eija Talvitie kuljettaa mukanaan useita lääkepakkauksia. Tärkeimmät ovat adrenaliinipiikit ja hydrokortisonituubit. Lisäksi kassista löytyy allergialääkkeitä ja hyönteisten iholle tulemista estäviä pyyhkeitä.

– Ulkona ollessa pyrin löytämään sellaisen paikan, mistä pääsee helposti juoksemaan pois.

Talvitie vertaa ampiaisen lähestymisen tuomaa tunnetta hukkumiseen.

– Lähellä hukkumista ollut tietää, miten pinnan lähestyminen vaikuttaa. Sydän alkaa hakata ja tulee pakokauhunomainen tunne.

Luotatko siihen, että viiden vuoden siedätyshoidon jälkeen voit tyynesti olla ampiaisen lähellä?

– En luota. Siltikin minun täytyy varautua siihen, että ampiainen pistää. Vieraalla paikkakunnalla ollessa pitää olla tiedossa lähimmän terveyskeskuksen osoite, Eija Talvitie toteaa.