Kilometrin mittaisen tukkilautan hinaaminen on kipparin taidonnäyte

Yli kilometrin mittaisen lautan hinaaminen Saimaalla kysyy taitoa ja paikallistuntemusta. Huviveneilijät aiheuttavat tuon tuosta vaaratilanteita ajaessaan liian läheltä lauttaa.

Kotimaa
Hinaaja Christian Kontturi
Pekka Havukainen / Yle

Hinaaja Christian Kontturin perässä lipuu kilometrin mittainen tukkilautta. Lautassa on pääosin kuitupuuta niputettuna suuriin nippuihin, mutta lautan häntäpäässä lipuu myös Mikkelin Ristiinaan vaneritehtaalle matkaavaa tukkipuuta. Lautassa kellluu noin 2,4 miljoonan euron edestä puuta.

Västäräkit juoksevat kilpaa hyönteisten perässä tukkien päällä, jotka matkaavat muutaman kilometrin tuntivauhtia satojen kilometrien matkan laskupaikoiltaan tehtaille.

Kipparin paikalla istuu Taisto Saukkonen, jolla on yli 30 vuoden kokemus puunuitosta. Hän ihmettelee, miten osa veneilijöistä suhtautuu hinaajaan ja sen kuljettamaan tukkilauttaan.

– Varsinkaan isot veneet eivät tahdo löysätä tuossa kuorman kohdalla. Siinä olisi tuollainen kilometrin mittainen matka, jonka jos malttaisi ajaa hitaammin, niin ei aiheutuisi vaaratilanteita. Tänä kesänä yksi nippu hajosi huviveneen takia. Piti kerätä tukit pois, siihen meni kolme tuntia hyvää työaikaa viideltä mieheltä, sanoo Saukkonen.

Saukkonen on nähnyt senkin, että veneellä yritetään ajaa hinaajan ja lautan välistä.

– Eivät kai tule ajatelleeksi, että ei se lautta itsekseen tuolla vedessä kulje, vaan välissä on vaijeri tähän hinaajaan. Siinä voi perämoottori ja vene jäädä vaijeriin, kuski jatkaa matkaa.

Suurta lauttaa ei saa pysäytettyä tai käännettyä hetkessä. Sen kuljettaminen läpi kapeikkojen kysyykin taitoa ja paikallistuntemusta.

Hinaajalla kaksi viikkoa kerrallaan

Hinaaja Christian Kontturin kone käynnistetään vapulta ja se on käynnissä marraskuun lopulle. Miehistö on töissä kuuden tunnin jaksoissa, ja kukin miehistön jäsen on kaksi viikkoa kerrallaan vesillä. Hellekesä on ollut sinänsä ihanteellinen uittojen kannalta, sillä suurempia myrskyjä ei Saimaalla ole koettu. Tuuliseisokkeja ei ole liiemmin tarvinnut pitää. Toisin oli ukkosmyrskykesänä 2010.

– Se tietysti helteillä on hankaluutena, että miehistön tilat lämpiävät. Yleensä kannen valelu vedellä viilentää, mutta nyt se ei liiemmin auta, toteaa Järvi-Suomen uittoyhdistyksen uittopäällikkö ja Perkaus Oy:n toimitusjohtaja Matti Purhonen.

Vuoksen vesistöalueella uitetaan tänä kesänä noin 700 000 kuutiota puuta, mikä on hieman vähemmän kuin viime vuosina. Leuto talvi hankaloitti puunkorjuuta, mikä vähensi uittoon tulevaa puuta.

– Kunnon savottatalvi jäi puuttumaan, mikä vaikutti hakkuumääriin ja se näkyy uitossa täällä kesäaikana, toteaa Purhonen.

Toisaalta pienempi uittomäärä on merkki siitä, että puutuoteteollisuuden rattaat pyörivät. Uitto on perinteisesti myös puiden varastointimuoto.

– Tehtaat pyörivät varmaan lähes sataprosenttisella teholla, ja se vaikuttaa niin, että eletään lähes kädestä suuhun puun osalta, sanoo Purhonen.

Tukkilautta
Pekka Havukainen / Yle

Investoinnit voisivat muuttaa puiden uittoreittejä

Varkauteen ja Äänekoskelle suunnitellut tehdasinvestoinnit voivat lähiaikoina muuttaa puiden uittomääriä ja –reittejä eri vesistöissä.

– Uudet investoinnit lisäisivät kaiken kaikkiaan puun käyttöä. Nähtäväksi jää, miten puita näille tehtaille kuljetetaan. Todennäköisesti ainakin Pohjois-Savon puolella puu alkaa liikkua enemmän länteen kuin etelään, mikä voi vaikuttaa Kallaveden vesistöalueen uittomääriä pienentävästi. Toisaalta Pielisellä uittomäärät voivat kasvaa, sillä eteläisen Saimaan tehtaat tarvitsevat myös jatkossa puuta, pohtii uittopäällikkö Matti Purhonen.