Jenkkifutis sopii 50-kiloiselle naiselle siinä missä jääkaappipakastimelle

Amerikkalainen jalkapallo eli jenkkifutis eli jefu. Jenkkifutis mielletään miesten lajiksi, mutta se sopii naisille ihan yhtä hyvin. Ensikertalaiselle pelkkä varusteiden pukeminen on haaste.

urheilu
Jenkkifutiksessa ei voi välttyä mustelmilta
Jori Asikainen / Yle
Pallon käsittelylle on oma tekniikkansa amerikkalaisessa jalkapallossa
Amerikkalaisen jalkapallon naisten SM-sarjassa pelaavan Jyväskylä Jaguarsin pelaajat opastavat toimittaja Riikka Pennasta lajin saloihin.

Varusteita lajissa riittää. Pää ja ylävartalo on suojattava hyvin, sillä jenkkifutiksessa tehdään sanan mukaisesti hartiavoimin töitä.

Perustreeneihin riittää rintapanssari, kypärä ja hansikkaat. Pelissä on niiden lisäksi oltava hammas-, reisi, polvi, lonkka- ja häntäluusuojat. Käytännössä vain käsivarret jäävät paljaiksi, mutta halutessaan nekin voi peittää kyynärsuojilla.

Mustelmia on siedettävä

Koska jefu on kontaktilaji, pelissä ei voi välttyä pikku vammoilta.

– Näin kesäaikaan käsivarsissa on mustelmia, jotka joskus aiheuttaa pitkiä katseita, kertoo Jyväskylä Jaguarsien konkaripelaaja Tiina Mutanen.

Pahoja loukkaantumisia lajissa ei tapahdu sen enempää kuin muissakaan nopeissa juoksupeleissä.

– Se ehkä näyttää hirveältä, että rymistellään ja osutaan toisiimme, mutta juuri niihin tilanteisiin meillä on kypärä ja hartiasuojat. Pahimmat vammat voivat syntyä yksin juostessa, kun tekee nopean suunnan vaihdon, sanoo Mutanen.

Pelipaikka löytyy niin pitkälle kuin pätkällekin

Jenkkifutis sopii monenlaisille naisille. Monipuoliset pelipaikat vaativat erilaisia fyysisiä ominaisuuksia. Jos sattuu muistuttamaan jääkaappipakastinta, voi ottaa hoitaakseen linjapelaajan paikan. Pienet ja nopeat kuljettavat palloa ja pitkillä tytöillä on tarpeeksi ulottuvuutta pallon kiinni nappaamiseen.

– Naisten maajoukkueessakin taitaa isoin pelaaja painaa 120 kiloa ja pienin ehkä 57 kiloa, että siitä väliltä löytyy sitä skaalaa, hymyilee Tiina Mutanen.

Mutta miten se peli etenee?

Ummikolle jefu-pelin seuraaminen voi näyttää pelkältä kaaokselta. Ihan heti ei kannata lannistua, vaikka kokonaisuudesta ei alussa ymmärtäisi yhtään mitään.

Se on ihan normaalia, lohduttaa Tiina Mutanen

– Olin itse pelannut vuoden hyökkäyksen linjaa ja tiesin tarkkaan mitä itse teen, mutta ei minulla ollut hajuakaan, mitä takanani kentällä tapahtuu, Tiina nauraa.