Tangokuninkuus ei yksin takaa täyttä keikkakalenteria

Vuoden 2012 tangokuningas Pekka Mikkola on parissa vuodessa kokenut suosion huipun, mutta myös hiljaisemmat ajat.

viihde
Pekka Mikkola esiintymässä Tangomarkkinoiden finaalissa.
Yle

Sotkamolaislähtöinen Pekka Mikkola kruunattiin Seinäjoella tangokuninkaaksi vuonna 2012. Mikkolan kohdalla vanha sanonta "kolmas kerta toden sanoo" piti hyvin paikkansa, sillä hän osallistui tangomarkkinoille myös vuosina 2006 ja 2007.

Ensimmäinen vuosi tangokuninkaallisena on tunnetusti kiireistä aikaa, sillä lähes kaikki Suomen tanssipaikat haluavat uudet kuninkaalliset keikalle, ja niinpä kalenteri on myyty täyteen jo etukäteen. Mutta tangokuninkaan titteli ei automaattisesti takaa sitä, että keikkakalenteri olisi täynnä myös muina vuosina.

– Voittoa seurannut aika on ollut todella hienoa. Heti voiton jälkeisenä vuonna keikkaa oli todella paljon, mutta seuraavana vuonna vähemmän. Viime vuoden käytinkin pääasiassa opiskeluun, ja saatoin musiikinopettajan opinnot loppuun.

– Mielestäni näiden kahden ammatin yhdistäminen sujuu todella hyvin. Toisaalta musiikinopettajan koulutus tuo tietynlaisen varmuuden ja selkänojan, vaikka työttömäksi valmistuinkin, nauraa Pekka Mikkola.

Pekka Mikkola Naapurinvaaran Huvikeskuksessa.
Hanne Kinnunen / Yle

Keikat ovat muusikon ja laulajan ammatin suola. Sitä tunnetta ei voita mikään, kun laulaja huomaa, että tanssipaikka on täynnä ihmisiä ja he nauttivat kuulemastaan. Tämän allekirjoittaa myös Pekka Mikkola.

– Kyllä keikkailu on minulle sydämen asia. Se oli sitä ennen tangokuninkuutta, sen jälkeen ja on tulevaisuudessakin, Pekka Mikkola tunnustaa.

Tanssilavat kaipaavat uutta tanssikansaa

Suomessa on tällä hetkellä yhä enemmän loistavia laulajia ja orkestereita, mutta toisaalta yhä vähemmän paikkoja, missä soittaa. Kesäisin tilanne helpottuu paljonkin, kun ns. kesälavat avaavat ovensa. Totuus on, että työtilaisuuksista käydään kovaa kisaa, ja sen allekirjoittaa myös Pekka Mikkola.

Onko syy tansseihin tulemattomuuteen se, että monella on rima oman osaamisensa suhteen liian ylhäällä?

Pekka Mikkola

– Kilpailu on kovaa, mutta toisaalta tulee myös sellaisiakin soittoja, että tietyillä lavoilla esiintyvät usein aina samat esiintyjät. Lavathan vähenevät sen vuoksi, että ihmisiä ei niissä käy riittävästi, ja tuottoa ei sen vuoksi tule. Itse pidän suurimpana haasteena sitä, että miten nuoret saadaan tanssikursseilta lavoille.

– Sen mitä minä olen kuullut, niin tanssikurssit vetävät hyvin, ja ovat usein ihan täynnäkin. Nyt vaan pitäisi saada nämä nuoret tanssijat lavoille. Onko syy tansseihin tulemattomuuteen se, että monella on rima oman osaamisensa suhteen liian ylhäällä? Tämähän on vähän sellainen suoritusyhteiskunta, ja tämä lienee yksi sen ilmenemismuodoista, Mikkola pohtii.

Mitä enemmän keikkoja ja ajettavia kilometrejä, sen parempi

Muusikon ja laulajan leipä on tunnetusti murusina maailmalla, ja ne on haettava sieltä yksi kerrallaan. Ajokilometrejä kertyy työllistetyimmille jopa yli 100 000 km vuodessa. Suhtautuminen ajamiseen vaihtelee tapauskohtaisesti, ja tapoja on monia.

Ennen näitä hommia ajoin mm. Sotkamossa taksia, ja niinpä voin vaikka tältä istumalta ajaa Kajaanista Helsinkiin keikalle.

Pekka Mikkola

Moni laulaja ajaa keikalta kotiinsa, jos matka on 300 km tai sen alle. Pekka Mikkolalle autolla ajaminen ei koskaan ole ollut raskasta.

– Minulle ajaminen ei koskaan ole ollut ongelma. Ennen näitä hommia ajoin mm. Sotkamossa taksia, ja niinpä voin vaikka tältä istumalta ajaa Kajaanista Helsinkiin keikalle, Pekka Mikkola naureskelee.

Suuruuden ekonomia pätee myös keikkojen suhteen. Mitä enemmän keikkoja, sitä parempi.

– Kuningasvuonna ensimmäisellä puoliskolla keikkoja on noin 70 ja toisella puoliskolla noin 35. Hyvä määrä olisi 150 keikkaa vuodessa tai jopa enemmän. Silloin laulamisen tatsi ja muut rutiinit säilyvät hyvänä verrattuna siihen, että keikkoja on satunnaisesti, Mikkola kertoo.