1. yle.fi
  2. Uutiset

Miksi pariisilaismies ei käytä shortseja?

Ranskalaismies ei käytä shortseja kaupungissa oli helle tai ei. Epämukavuus on keskeinen osa ranskalaisuutta, kirjoittaa Annastiina Heikkilä Pariisista.

Ulkomaat
Annastiina Heikkilä
Yle

Kesäisessä Pariisissa lämpömittari näyttää plus kolmeakymmentä ja kadut hohkaavat kuumuuttaan. Yksi asia katukuvasta kuitenkin puuttuu, nimittäin miehet shortseissa. Tai kyllähän shortsiasuisia miehiä täällä silloin tällöin näkyy, mutta he ovat lähes poikkeuksetta turisteja.

Tyylikäs ranskalaismies ei näet käytä shortseja kaupungissa, oli sitten paahtava helle tai ei. Shortsit kuuluvat ranskalaisten mielestä ainoastaan uimarannalle ja urheiluun, terassikahvilassa istutaan farkuissa ja nahkatakissa tai vaihtoehtoisesti siisteissä housuissa ja hyvin istuvassa kauluspaidassa.

Shortsikysymys on tärkeä, sillä se valottaa ranskalaisen kulttuurin olemusta laajemminkin. Fyysisen mukavuuden ja kaikenlaisen helppouden tavoittelu kun on tässä maassa toissijaista.

Lievä epämukavuus on itse asiassa varsin keskeinen osa Ranskaa ja ranskalaisuutta. Metrot ovat täysiä, jonot ovat pitkiä, ilmastointia ei käytetä ja ravintoloissa tuolit ovat pieniä ja kiikkeriä. Kaikkialle kävellään, oli jalassa kuinka korkeat korot tai päällä kuinka tukala tumma puku hyvänsä.

Kun suomalainen löhöää mistään kiristämättömissä trikoovaatteissa mökkipihan riippukeinussa, istuu ranskalainen selkä suorassa kapealla puistonpenkillä ja lukee klassikkokirjaa.

Ranskalaista tämä ei harmita, sillä olemisen ei ole tarkoituskaan olla helppoa vaan pikemminkin ylevää ja kehittävää. Ruumis palvelee henkeä, ei toisin päin.

Ruumiillisten tarpeiden sivuuttaminen saattaa kuulostaa yllättävältä, kuvataanhan ranskalaisia usein nautiskelijakansaksi. Nautinnot ovat kuitenkin aina ennen kaikkea henkisiä ja tarkoin säännösteltyjä. Ravintolat tarjoavat kaunista sielunruokaa, jalkapallo-ottelut puolestaan kirjallisuustermein analysoitavan kulttuurikokemuksen.

Henkevän tyylikkyyden tavoittelu näkyy myös politiikassa. Jos Suomessa irtopisteitä heruu kovista urheilusaavutuksista ja toisaalta tietynlaisesta käytännöllisestä kansanomaisuudesta, on Ranskassa poliitikon osoitettava sivistyneisyyttään.

Tästä syystä myös rikossyytteiden ryvettämä ex-presidentti Nicolas Sarkozy on turvautunut tuoreessa imagonkohennuskampanjassaan kulttuuriin ja kaunokielisyyteen – triathlonin sijaan.

Taannoisessa Paris Match -viikkolehden jutussa Sarkozy esitteli ranskalaisille kirjastohuoneensa ja ylevät lempikirjailijansa. Mainituiksi tulivat muun muassa Balzac, Maupassant, Sartre ja Tolstoi.

Korruptioskandaalin johdosta myöntämässään tv-haastattelussa samainen ex-presidentti pyrki puolestaan osoittamaan moraalista korkeaotsaisuuttaan kieliopin keinoin: hän puhui käyttäen kirjallisuudessa esiintyvää, harvinaista passé simple -aikamuotoa.

Kaiken koukeroisen kaunokielisyyden oli tarkoitus kohottaa Sarkozy maallisten rikossyytteiden yläpuolelle.

Suomessa tämä olisi kummallista, keikaroivaa tai ainakin vaikeasti lähestyttävää, Ranskassa taas osoitus henkisistä kyvyistä. Ranskalainen poliittinen johtaja ei voisi koskaan näyttäytyä mökkitamineissa, saati sitten hikoilla koko kansan juoksukisassa.

Sivistys ja tyylikkyys ovat jotain, mitä arvostan ranskalaisuudessa kovasti. Joskus tekisi silti mieli nykäistä helteessä hikoilevaa pukumiestä hihasta tai kuiskata ranskan kielioppihienouksia pänttäävälle lapselle, että käytännön sanelemat kömmähdykset ovat joskus ihan hyväksi.

Ripaus suomalaista mökkihenkeä voisi nostaa ranskalaisen elämäntaiteen, art de vivren, ihan uudelle tasolle. Ripaus ronskia maanläheisyyttä voisi puolestaan ennaltaehkäistä muutaman poliittisen skandaalin – ne kun ovat Ranskassa viime aikoina kielineet poliitikkojen todellisuudesta vieraantumisesta.

Ylen ulkomaankirjeenvaihtajien ja -avustajien kolumneja voi tänä kesänä kuulla myös Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa. Radio Suomessa torstaisin kello 18.03 sekä Yle Radio 1:ssä perjantaisin kello 21.35 ja lauantaisin kello 17.15.

Lue seuraavaksi