Harva aikuinen suostuisi yhtä pitkään työmatkaan: Itä-Suomen koululaiset istuvat bussissa jopa kolme tuntia päivässä

Lain sallimista kolmen tunnin koulumatkoista on tullut arkea varsinkin Itä-Suomen harvaan asutuilla alueilla. Koululaiset itse suhtautuvat pitkiin koulumatkoihinsa rennosti, mutta viranomaisten mukaan varsinkaan nuoremmat koululaiset eivät välttämättä saa riittävästi lepoa.

Kotimaa
Aapinen pulpetilla koululuokassa
Toni Pitkänen / Yle

Pielaveden Leppämäellä asuvan Savolaisen perheen lasten koulutaival käynnistyy torstaiaamuna kello 7.50, kun koulubussi kaartaa pihaan. 23 kilometrin matkaan menee yleensä tunti suuntaansa. Lapset myöntävät, että matka tuntuu joskus pitkältä, mutta on matkoissa hyvätkin puolensa.

– Siinä voi jutella kavereiden kanssa ja pelata kännykkäpelejä, ensimmäiselle luokalle menevä Satu Savolainen kertoo.

Viidennen luokan aloittava Eetu Savolainenkaan ei pahemmin harmittele ajankulua.

– Kyllä tässä vielä harrastamaankin ehtii. Perjantaisin koulun jälkeen on aina liikuntakerhoa.

Kolme tuntiakin paukkuu paikoin yli

Pisimmillään koulumatka saa kestää lain mukaan alakoululaisilla kaksi ja puoli, yläkoululaisilla kolme tuntia päivässä. Itä-Suomessa lain rajoissa pysytään nippa nappa – ylityksiä Itä-Suomen aluehallintoviraston mukaan tulee vuosittain noin 40 ylä- tai alakoulusta.

Itäsuomalaisilla lapsilla onkin Suomen pisimmät koulumatkat. Yli viiden kilometrin päässä koulustaan asuu noin 15 prosenttia peruskoululaisista, kun Manner-Suomessa luku on keskimäärin kuusi prosenttia. Edes Lapissa tai Kainuussa ei ylletä Itä-Suomen tasolle. Tämä selittyy sillä, että esimerkiksi Lapissa väestö ei asu yhtä hajallaan kuin idässä.

– Itse olen huolissani kaikkein nuorimmista, 1.–3.-luokkalaisista, joille olisi erittäin tärkeää jo yleisen kehittymisen takia, että matka-aika olisi kohtuullinen, ja jokaiselle päivälle jäisi aikaa lepoon, virkistykseen ja harrastuksiin. Maalla se ei ole aina itsestäänselvyys, sivistystoimen ylitarkastaja Kari Lehtola toteaa.

Lehtola harmittelee, että aikarajoista on tullut nykykouluissa paikoin normi, vaikka rajat säädettiin 16 vuotta sitten yksittäisiä, lähes poikkeustapauksia varten.

Siinä voi jutella kavereiden kanssa ja pelata kännykkäpelejä.

Satu Savolainen

– Monilla alueilla sitä pidetään tavoitteena, ja käytännössä se tarkoittaa massiivisia maalaiskoulujen alasajoa.

Kyytiä odotellessa tehdään läksyt

Kouluilla oppilaiden pitkät matkat vaativat järjestelyjä myös koulupäivän juoksutuksessa. Esimerkiksi Pielaveden keskustan Rannan kylän alakoululla, jossa lähes joka kolmas oppilas tulee koulukyydillä, kotiinlähtöajat pitää ottaa huomioon.

– Meidän on aloitettava koulu yhdeksältä ja lopetettava se kello 13 tai 15. Jos koulu loppuu aikaisemmin, silloin odotustunnille täytyy järjestää tekemistä, koulun apulaisjohtaja Sakari Yrjänä kertoo.

Pisimmät koulumatkat Rannankylässä ovat 27 kilometriä. Kyytiä 3.- ja 4.-luokkalaiset odottavat kerran viikossa tunnin ajan. Odotteluaikana oppilaat voivat tehdä vaikkapa läksyjään tai muita tekemättömiä tehtäviään.

– Aikaa ei tarvitse heittää hukkaan, Yrjänä vakuuttaa.

Lakkautukset eivät ole aina tuoneet säästöjä

Sivistystoimen ylitarkastaja Kari Lehtola kertoo seuranneensa huolestuneena koulujen lakkautuspäätöksiä, jotka eivät ole aina tuoneet edes haluttuja säästöjä.

– Kun mukaan lasketaan kuljetukset sekä sosiaali- ja terveyskulut, kustannukset saattavat usein jopa nousta.

Lehtola toivookin kunnilta laaja-alaisempaa katsetta koulusuunnitteluun.

– Meidän pitäisi päästä tähänastisesta ajopuukouluverkkosuunnittelusta viisaaseen kouluverkkosuunnitteluun, jossa toimittaisiin kunta- ja jopa maakuntarajojen yli.

Savolaisen perheessäkin vanhimmat lapset ehtivät käymään ensimmäiset luokkansa naapuripitäjän puolella sijaitsevassa koulussa. Koulu kuitenkin lakkautettiin.

– Se siinä jäi ihmetyttämään, että esimerkiksi meidän kolmea lasta ei huomioitu koululaislaskelmissa ollenkaan. Päätös oli varmasti jo siinä vaiheessa tehty, äiti Lea Savolainen arvelee.