Metsäpalo lisää kansallispuiston suojeluarvoja

Ukkosen sytyttämät metsäpalot uudistavat luonnonmetsiä. Asiantuntijan mielestä nykylain pakottama kaikkien metsäpalojen sammuttaminen estää palojen tarjoaman uudistumisen suojelualueilla. Urho Kekkosen kansallispuistoon salama teki harvinaisen suuren metsäpalon viime kesänä.

luonto
Metsähallituksen suojelubiologi Jukka Salmela trimmaa hyönteispyydystä Jaurujoen palolla 5.8.2014
Metsähallituksen suojelubiologi Jukka Salmela trimmaa hyönteispyydystä Jaurujoen palolla 5.8.2014. Urho Kekkosen Kansallispuisto, Savukoski.Jarmo Honkanen/Yle

Suomen suurimmat vanhat metsät humisevat Itä-Lapissa Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kävelimme alkuviikosta kansallispuistoon Jaurujoen paloalueelle kuvaaja Jarmo Honkasen ja Metsähallituksen suojelubiologin, FT Jukka Salmelan kanssa. Kolmen päivän aikana kävelyä kertyi puolen sataa kilometriä kolmenkymmenen asteen helteessä.

Metsähallitus kartoittaa kansallispuiston eliölajistoa ja myös mitä hyönteisiä paloalue houkuttelee. Tätä varten biologi Salmela kollegoineen vei kesäkuun alussa paikalle hyönteispyydyksiä. Niiden kokemista olemme tulleet kuvaaja Honkasen kanssa seuraamaan ja asiasta juttua tekemään.

Kahlattuamme hikeä valuen yli Jaurujoen tulee paloalueen reuna vastaan parin sadan metrin päässä joesta. Maan pintakasvusto on palanut ja osin myös vanhat tuulenkaadot. Niitä on syyskuussa 1982 riehuneen Mauri-myrskyn jäljiltä runsaasti.

Jaurujoen palo nykyajan suurimpia

Myös tuoreita tuulenkaatoja on paikoin, ehkä juuriston palaminen on altistanut kaatumiselle. Latvapaloa ei ole ollut ja mahtavat kilpikaarnaiset männyt näyttävät elävän, osa tyvi hiiltyneenä.

Jaurujoen palo on nykyajan suurimpia ja ehti syntyä koska salama iski kauas erämaahan. Matkaa asutukseen on kymmeniä kilometrejä ja lähimpään maastoautotien päähän parisen kymmentä kilometriä. Sammutuksen hälytys ja aloitus vei väkisin aikaa.

Nyt palo vetää puoleensa tutkijoita ja hyönteisiä sanoo Metsähallituksen luontopalveluiden suojelubiologi Jukka Salmela.

– Tää on mielenkiintoinen sen takia, että kyse on isosta palosta, tää on yli 30 hehtaaria.

Salmelan mukaan keskimääräinen metsäpalon pinta-ala Suomessa on puoli hehtaaria.

Suuren pinta-alan lisäksi Salmelan mukaan Jaurujoen palo on poikkeuksellisen hieno kohde, koska se on vanhassa luonnonmetsässä ja lähellä Venäjän rajaa, jonka takana paloja tapahtuu paljon ja ne ovat isoja pinta-alaltaan.

Suojelualueiden uhanalaisten lajien kartoitus on Metsähallituksen luontopalveluiden lakisääteinen tehtävä ja siksi merkittävä paloalue inventoidaan.

Merisuolaa, pesuainetta ja vettä

Ensimmäisenä koetaan paloalueen reunasta pyydys numero 1. Se on hiiltyneeseen koivuun sidottu runkoikkunapyydys. Sen yläosassa ovat ristikkäin kirkkaat pleksilevyt ja niiden alla suppilo, jonka alapäähän on kierretty valkoinen muovipullo.

Pyydys pyytää passiivisesti ilman syöttejä. Hyönteiset törmäävät pleksiin ja päätyvät suppilon ohjaamina purkkiin. Purkissa on vettä, merisuolaa ja pesuainetta. Pesuaine poistaa pintajännityksen ja hukkuneet hyönteiset säilyvät suolaliuoksessa.

Seppiä ja mäihiäisiä

Biologi Salmela kiertää purkin irti suppilosta ja kaataa saaliin siivilään. Pyydykseen on hyönteisten ja metsäroskan lisäksi päätynyt myös hiiri, joka ei ole suolaliuoksen ansiosta mädäntynyt. Hyönteiset ovat märkää mössöä. Hyönteissaalista Salmela kuvaa alustavasti.

– Siinä näkyi pääasiassa olevan kovakuoriaisia, ainakin seppiä, varmaan jotain mäihiäisiä sekä kaarnakuoriaisia ja kimalaiskuoriaisia. sen lisäksi siinä näkyi olevan jonkin verran kärpäsiä, jotain pieniä sääskiä, harsosääskiä ja jotain äkämäsääskiä.

Salmelan mukaan hyönteissaaliin lajit selviävät lähempänä joulua kun kovan luokan asiantuntija Petri Martikainen määrittää aineiston. Martikainen on Suomen ympäristökeskuksen alaisen kovakuoriaistyöryhmän puheenjohtaja.

Harvinaisuuksia voi Salmelan mukaan hyvinkin löytyä.

– On mahdollista, että tulee mielenkiintoisia harvinaisia lajeja, joita ei välttämättä tiedetty täälläpäin Suomea edes esiintyvän.

Antaa palaa

Suojelualueilla kaukana asutuksesta luontaiset salaman sytyttämät metsäpalot voitaisiin suojelubiologi Salmelan jättää sammuttamatta.

– Jos asiaa ajattelee puhtaasti lahopuukovakuoriaisten tai sienien ja niiden kaikkien satojen eri eliölajien jotka hyötyy tästä palosta, kannalta, niin palo voisi periaatteessa olla vähän isompikin.

Laki määrää Suomessa sammuttamaan kaikki metsäpalot. Salmelan mielestä voitaisiin pohtia lainmuutoista, joka sallisi luontaisten metsäpalojen palaa loppuun suojelualueilla, jos palo ei uhkaa ihmisiä, rakennuksia tai kulttuuriperintöä.

– Boreaalinen luonnonmetsä uudistuu palojen kautta, eli tämmöiset metsäpalot on hieman metsätyypistä riippuen normaali tapahtuma, mutta me ei sitä nykyihmiset helposti ymmärretä, että se on se luontainen uudistuminen, tämmöinen palo, iso paloalue lisää suojeluarvoja Urho Kekkosen kansallispuistossa.