Näkökulma: Ukkosmyrsky asettui osaksi kesäteatteriesitystä

Sää tekee suomalaisesta kesäteatterista arpapeliä. Joskus viilentää sade, toisinaan leipoo helle. Myös ukkonen voi tuoda esitykseen ekstrasäväytyksen.

Näkökulmat
Tuija Veirto
Yle

Eletään kesäteattereiden kävijämäärien ynnäämisen aikaa. Merkittävin kävijöitä liikutteleva tekijä taitaa olla sää.

Liian helteistä ei saa olla, mutta sade on pahempi. Siitäkin huolimatta, että useimmissa – ainakin vakiintuneissa – kesäteattereissa on katettu katsomo.

*Suomessa toimii *tilastojen mukaan noin 400 kesäteatteria ja ryhmää. Viime vuonna eniten katsojia keräsi iskelmällinen, Topi Sorsakosken elämästä kertova, Valkeakoskella toimivan Suomen Kesäteatterin esitys On kesäyö.

Ei siis ihme, että Päijät-Hämeessäkin musiikillisia aiheita oli tänä kesänä useita.

Musiikkipitoisten esitysten ohella tarjolla on ollut sitä perinteistä kesäteatteria. Perinteinen tarkoittaa maalaismaisemaa, kepeyttä, pikkutuhmaa touhuilua tai kaikkia näitä yhdessä.

Kesällä ei kuulemma tahdota ja jakseta katsoa mitään vakavaa.

Lavasteissa sadeverhon takana vilahteleva Kekkosen hahmo oli kuin tilanteeseen tehty.

Mene ja tiedä. Minusta sellainen olisi ollut piristävä poikkeus päijäthämäläisten kesäteattereiden vakiotarjonnassa.

*Lomalla kävin kolmessa *kesäteatterissa. Lahdessa näin Myllysaaren Elämysloman, Nastolassa_ Naisten saunan_ ja Orimattilassa_ Kekkonen – elämästä kuolemattomuuteen_ -esityksen.

Ensiksi mainituissa parasta olivat puitteet. Elämysloma oli yhden näyttelijän, Minna Kivelän juhlaa. Nastolassa Kylävaaran 1980-luvulla kirjoittama teksti olisi kaivannut kipeästi päivitystä.

Kekkosesta tuli unohtumaton, eikä vähiten siitä syystä, että luonnonvoimat järjestivät katsojille mahtavan esinäytöksen. Tovi ennen esityksen alkamista ukkonen alkoi jyrähdellä, taivas aukeni ja syyti maahan niin vettä kuin rakeita sellaisella voimalla, että Jätinpesän montussa ei liene vastaavaa koettu.

Sähkötkin menivät ja paikalle tarvittiin aggregaatti energialähteeksi. Esitys pääsi alkamaan tunnin myöhässä.

Näyttelijä sateessa kesäteatterilavalla.
Kekkosta näytellyt Heikki Hagman odotteli sateen laantumista Orimattilan kesäteatterissa. Tuija Veirto / Yle

Lavasteissa sadeverhon takana vilahteleva Kekkosen hahmo oli kuin tilanteeseen tehty. Näyttelijän hyvää pelisilmää tai sattumaa, mutta se toimi. Näyttelijöiden työ oli muutenkin ammattilaistasoa ja teki kunniaa hyvälle ohjaukselle sekä käsikirjoitukselle.

Ohjaaja Lassi Puodinketo kiitti esityksen päätyttyä katsojia kärsivällisyydestä. Ihan turhaan.

Uskallan väittää, että kotiin lähti katsomon täydeltä tyytyväistä porukkaa. Omassa joukossani oli itseni lisäksi kahdeksankymppinen äiti ja kaksikymppinen tytär. Me kaikki tykkäsimme.

Säästä huolimatta – tai myös sen ansiosta – esityksestä muodostui unohtumaton elämys.