Enemmistö sotaorvoista on pärjännyt elämässä hyvin

Unohdettuna olemisen kokemus nousi vahvasti pinnalle professori Markku Ojasen sotaorvoista tekemässä tutkimuksessa. Tästä huolimatta enemmistö kokee selvinneensä taipaleestaan ihan hyvin. Ojasen omakin isä kaatui sodassa – kuukautta ennen pojan syntymää.

terveys
Lappeenrannassa elokuussa 2012 paljastettu Sotaorpopatsas.
Yle

Suomen sotaorvoista nuorimmat ovat 70 ikävuoden korvilla. Vanhimmilla on ikää parikymmentä vuotta enemmän. Oli siis jo aikakin kerätä talteen sotaorpojen kokemuksia ja kohtaloita.

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen mukaan toisen maailmansodan suomalaisista sotaorvoista ei ole oikeastaan tehty laisinkaan tutkimusta.

Ojasen selvityksessä käydään läpi 1 041 sotaorvon elämäntaival.

– Sotaorpojen enemmistö on pärjännyt ihan hyvin, tiivistää Ojanen tutkimuksensa saldoa.

– Totta kai siellä on niitäkin, joilla on mennyt paljon huonommin. On jonkin verran katkeruutta ja haurautta näiden kokemusten jälkeen.

Yksi päällimmäinen tunne on unohdettuna olemisen kokemus.

– Se tulee niin vahvasti esille. Siihen liittyy ehkä vähän katkeruutta siitä, että ei saanut samoja mahdollisuuksia, mitä muilla oli.

Kielteisten kokemusta kasaantuminen lisää tyytymättömyyttä

Ojanen huomasi tutkimuksessaan, että pelkkä sotaorpous ei suista elämää raiteiltaan tai pilaa sitä. Mutta jos tielle kasautuu enemmänkin kielteisiä kokemuksia, tyytymättömyys on suurempi.

Osa orvoista menetti sodan aikana isän lisäksi äitinsä, osa oli lapsena Ruotsissa, toiset joutuivat lähtemään Karjalasta ja jotkut kärsivät sairastelusta. Muun muassa nämä kokemukset lisäsivät kielteisten kokemusten taakkaa.

Kyllä minä siihen jollakin tavalla totuin ja sopeuduinkin, että isää ei kerta kaikkiaan ollut.

Markku Ojanen

Toisaalta Markku Ojanen huomasi tutkimuksensa perusteella, että kun ihminen oli päässyt purkamaan sotaorpouteen liittyvät ikävät asiat, alkoi pintaan nousta myös tyytyväisyyttä. Tyytyväisyyttä siitä, että kaikesta huolimatta on pärjätty.

Onnellisuusprofessorinakin tunnettu Markku Ojanen on itsekin sotaorpo. Isä kaatui kuukautta ennen pojan syntymää.

– Kyllä minä siihen jollakin tavalla totuin ja sopeuduinkin, että isää ei kerta kaikkiaan ollut.

– Ehkä minunkin ammatinvalintaan on sotaorpous vaikuttanut, Ojanen arvioi.

Kohtalot kovenevat maailman sodissa

Toisen maailmansodan jälkeen tapahtuneiden konfliktien ja sotien orvoista tehtyjen tutkimuksen perusteella emeritusprofessori arvelee, että kokemukset ovat traumaattisempia kuin suomalaisilla sotaorvoilla.

– Yhtään vähättelemättä suomalaisten kokemuksia, mutta kyllä eri puolilla on ollut niin hirvittäviä konflikteja ja kansanmurhia, että meidän täytyisi suhtautua niistä johtuvaan sotaorpouteen suurella vakavuudella.

Ojanen toivookin, että niin Suomen valtion kuin kansalaisten pitäisi tukea sotaorpoja niillä keinoilla, jotka meillä suomalaisilla on käytettävissämme.

Markku Ojasen tutkimus _Selviytyjiä & kukoistaja – Tutkimus sotaorpojen elämästä ja hyvinvoinnista _ilmestyi viime vuonna.