Suomalainen satiiri elää vakavan ja lupsakan välissä

Suomalainen satiirikirjallisuus jää usein kaunokirjallisuuden isompien trendien varjoon. Tänäkin syksynä kulttuurin tilaa luotaavia satiireja julkaistaan, mutta niitä mainostetaan samoin sanoin kuin kevyempää huumoria. Kaksi tämän syksyn satiirikkoa kertoo, miten vakavuus ja hauskuus yhdistyvät.

kulttuuri
Kirjojen kansia
Otava ja Gummerus

Kirjailija Jussi Siirilän romaaniKaikkien aikojen tarinanäyttää eri tapoja, joilla ihmisiä tai kokonaisia kansanryhmiä alistetaan.

Jussi Siirila.
Kirjailija Jussi Siirilä.Yle

1930-luvulle sijoittuvassa aikatasossa joukko saamelaisia kuskataan kullatuin lupauksin Berliiniin näytteille eläintarhaan ja poliittisiin kabareihin. Nykyajassa puolestaan epätoivoinen kirjailija tarkkailee Lapin alistamista monikansallisille markkinavoimille.

Näyttelijänä tunnetun Antti Holman esikoisteos _Järjestäjä _puolestaan liikkuu henkilökohtaisemmalla tasolla. Se kertoo kaikkeen ahdistuneesta kolmekymppisestä miehestä, joka yrittää muuttaa elämäänsä ja unelmoi paikallisen teatterin nuoresta näyttelijästä. Kyytiä saavat niin omaa napaansa tuijottava teatteriväki ja työyhteisöjen erilaiset persoonat kuin elämäntaito-oppaatkin.

Holma sanoo jättäneensä teatterin ainakin toistaiseksi taakseen. Järjestäjä _on kuitenkin itsenäinen jatko-osa hänen näyttämöllä esittämilleen monologeille _Rakastaja _ja _Johtaja.

- _Rakastaja _käsitteli henkisiä asioita, _Johtaja _hengellisiä ja tämä _Järjestäjä _on ruumiillisia asioita käsittelevä teos. Tässä on paljon seksuaalista häpeää ja sen ympärillä pyörimistä, jolle olen yrittänyt löytää kevyen käsittelytavan. Kirjoitan suoraan lukijalle. Silloin voin käsitellä mielestäni hyvinkin ikäviä, tahmeita, mustia, synkkiä asioita, Holma sanoo.

Siinä missä Holman satiiri piikittelee teatterimaailmaa, sivaltaa Siirilän satiiri yhtä lailla omaa työnantajaa. Tähtäimessä on talouspaineissa tuskasteleva kustannusmaailma.

- Kustantamot ovat sen verran tiukassa tilanteessa, että se johtaa lyhytnäköisyyteen ja varman päälle pelaamiseen. Pyritään julkaisemaan sellaisia kirjoja, joiden odotetaan myyvän hyvin ja joitakin kirjoja tai kirjailijoita jätetään huomioimatta tai kustantamatta. Oikein tuhti, tiukka satiiri ei myynnillisesti ole niin lupaavaa ja ehkä kustantajat näkevät kevyemmän humoristisen kirjallisuuden turhankin houkuttelevana.

- Pitkässä juoksussa se voi johtaa suomalaisen kulttuurin tai henkisen elämän kapenemiseen, Siirilä toteaa.

Pahantuulista huumoria

Satiiri ei ole pelkästään hauskaa, vaikka sitä mainostetaan samanlaisin sanankääntein kuin vaikkapa veijariromaaneita. Esimerkiksi Antti Holmaa markkinoidaan uutena humoristina teoksen synkästä pohjavireestä huolimatta.

- Mulla on kirjassa väite, että elämä on kärsimystä ja ihminen on paha. Jos tästä jotenkin pyrkii selviämään, niin se on nimenomaan naurun, hymyn ja huumorin kautta. Romaani lähti syntymään omasta varjostani ja ajatuksesta, että mitä jos elämässäni kaikki olisi mennyt tosi huonosti... että mitä olisi tapahtunut, Holma kertoo teoksestaan.

Satiirista kotinsa löytäneen kirjailija Jussi Siirilän mukaan lajityyppiin ei osata Suomessa oikein suhtautua.

- Meillä on realismin perinne ja lupsakan, hyväntuulisen huumorin perinne. Jos leimaantuu siihen huumoriporukkaan ja menee johonkin tilaisuuteen, niin odotetaan, että sinne tullaan kertomaan vitsejä, Siirilä luonnehtii.

- En pidä itseäni minään Pekka Puupää -tyylisenä humoristina. Realismin perinteen ja kevyen huumorin välillä on kapea sektori suomalaista satiiria, mihin kuuluvat Erno Paasilinna, Joel Lehtola ja Pentti Haanpää. Sinne sektorille yrittävät monet nykykirjailijat tikkojaan viskellä.

"Jokainen on vähän Jehovan todistaja"

Ja vaikka satiiri sivaltaa, on sen kuitenkin tarkoitus olla myös hauskaa. Siirilän mukaan satiiri on enemmän asenne kuin tietoisesti käytetty työkalu.

Antti Holma.
Antti Holma.Yle

- Se tulee automaattisesti, oman persoonan kautta ja siitä, mistä vinkkelistä maailmaa katsoo. Vaikka yrittäisin pitää poissa tekstistä sen humoristisen tavan käsitellä asioita, niin se tulee kyllä sinne ihan itsestäänkin, Siirilä sanoo.

Näyttelijän koulutukseen sopivalla tavalla Antti Holman mielestä hyvä huumori syntyy tarkoista havainnoista.

- Huono huumori perustuu aina pinnalliseen kompasteluun, mutta hyvässä huumorissa on isoja, tarkkoja, jopa traagisia havaintoja ihmisyydestä ja ihmisistä. Sellaisia, että niistä tunnistaa tyypin tai käyttäytymismallin, Holma sanoo.

Esikoiskirjailija antaa myös esimerkin:

- Kaikki ihmiset ovat vähän Jehovan todistajia. Niille on kauhean helppo naureskella, koska niillä on ulkoa annetut sääntöjärjestelmät, jotka kuulostavat aika huruilta monen korvaan.

- Mutta kaikilla ihmisillä on hyvin omituisia sääntöjärjestelmiä. Sääntö voi olla vaikka, että metron vaunusta pitää ensin päästä ihmisten uos ja sitten vasta sisään. Sitten kun joku tunkee ensiksi sisään, niin siitä voi saada holtittoman 15 minuutin mittaisen väkivaltaisen kohtauksen päänsä sisällä ja unohtaa, minne on menossa. Uskon, että tämä yhdistää kaikkia ihmisiä.