Mehiläistarhoja keskelle kaupunkia – cityhunaja on gourmetherkku

Mehiläistarhausta halutaan tuoda entistä enemmän myös kaupunkeihin. Mehiläiset ovat mainettaan parempia kasvatteja, jotka eivät pistä yleensä kuin puolustautuessaan. Vaasalaisella Urpo Vainiolla on ollut citymehiläisiä pihassaan jo kolmenkymmenen vuoden ajan.

Kotimaa
Mehiläisiä lentämässä pesään vaasalaisessa kaupunkimehiläistarhassa.
Juha Kemppainen / Yle

Vaasalaisella Urpo Vainiolla on ollut mehiläistarha omalla pihamaallaan kaupungissa jo 30 vuoden ajan. Mehiläistarhan pitäminen vaikkapa keskellä kaupunkia onnistuu maan- tai kiinteistönomistajan tai taloyhtiön hallituksen luvalla, eikä muita erityisiä lupia tarvita. Urpo Vainiolla on säilynyt naapurisopu Vaasassa, mutta ennakkoluulojen vuoksi mehiläisten pidosta on syytä puhua naapureiden kanssa.

– Naapureille voi olla hyvä kertoa, että aikoo alkaa pitämään mehiläistarhaa, mutta se ei näy muiden pihalla muuten kuin lisääntyvässä sadossa, kertoo Stadin Tarhaajat ja hunajafrendit ry:n sihteeri Merja-Riitta Laurila.

Laurila arvelee, että ampiaisten pistot menevät usein mehiläisten piikkiin. Urpo Vainion mukaan on olemassa laji, joka pistää heti, mutta useimmiten mehiläinen on rauhallinen ja pistää vain puolustautuessaan.

Urpo Vainiolla on ollut mehiläistarha kaupungissa jo 30 vuoden ajan.
Juha Kemppainen / Yle

– Mehiläinenhän kuolee omaan pistoonsa, joten eivät ne huvikseen pistä tai hyökkäile ihmisten kimppuun. Jos tarhapaikka on kaupungissa hyvin valittu ja mehiläisillä on siellä hyvät oltavat, ne ovat aika leppoisia kavereita, Merja-Riitta Laurila naurahtaa.

– Jos tarhan vieressä on puita, niin kuin tässä minun pihallani on, niin mehiläiset lähtevät tästä puunlatvojen yläpuolelle ja omille teilleen, kertoo Urpo Vainio viitaten mehiläisten mahdolliseen pörräämiseen naapurinkin puolella.

Mehiläiset voivat lentää jopa kolmen kilometrin päässä pesästään.

"Kaupunkihunajan maku on rikkaampi"

Suomen mehiläishoitajain liitto on kampanjoinut tänä vuonna kaupunkimehiläistarhaamisen puolesta. Stadin Tarhaajat ja hunajafrendit ry:n sihteeri Merja-Riitta Laurila sanoo, että mehiläisten arvokkain tehtävä on kaupungissakin pölytystyö.

– Kaupungeista löytyy yhtä lailla hyötykasveja kuin maaseudultakin, ja usein kaupungin kasvivalikoima onkin maaseutua laajempi. Kaupunkihunajan maku on rikkaampi ja monipuolisempi myös tästä syystä, ja esimerkiksi kaupungista saatava lehmushunaja on upea gourmettuote, lehmuksia kun kasvaa maalla lähinnä vain hautausmailla, Laurila sanoo.

Kritiikkiä kaupunkimehiläisten hunajasta on esitetty jonkin verran raskasmetallien ja muiden jäämien suhteen, mutta Laurilan mielestä kaupunkilaismehiläisen tuottama hunaja on puhdas raaka-aine.

– Keski-Euroopan suurissa kaupungeissa on tehty tutkimuksia raskasmetallien ja muiden myrkkyjen siirtymisestä hunajaan, eikä niissä ole ainakaan todettu merkkejä vieraista aineista. Uskoisin niin, että mehiläinen pystyy suodattamaan jäämät pois medestä, ja todennäköisesti ne jäämät jäisivät itse mehiläiseen, eivätkä siirtyisi hunajaan. Hunaja on kuitenkin puhdasta mehiläisen talviruokaa, joka tehdään omaan käyttöön, sanoo Laurila.

Nuoria tarhaajia kaivataan lisää

Myös kaupunkimehiläisten tarhaus kärsii tarhaajien ikääntymisestä, ja nuoria kaivattaisiin lisää tarhaajiksi. Merja-Riitta Laurila arvelee, että mehiläistarhaus voisi levitä kaupunkiviljelyn myötä. Tänä kesänä ainakin Vaasassa yhä useampi nuori oli kiinnostunut viljelypalstan vuokraamisesta keskeltä kaupunkia.

Ei se mehiläinen ole niin paha kuin sitä joskus maalataan.

Urpo Vainio

Myös Urpo Vainio toivoo uusien tarhaajien kiinnostuvan kaupunkimehiläisten pidosta.

– Kyllä minä ainakin voin tätä hyvin suositella. Ennakkoluulot pitää vain pudottaa ensin pois - ei se mehiläinen ole niin paha kuin sitä joskus maalataan, hymähtää Vainio.