Kakolan muurit kätkevät sisälleen yli 150-vuotisen historian – poimimme hurjimpia tarinoita historiikista

Kakola toimi vankilana 1800-luvun puolivälistä aina vuoteen 2007 saakka. Turun vankilan historiaa ovat siivittäneet lukuisat vankilapaot ja maan pelätyimpiin vankeihin lukeutuneet rikolliset.

Kotimaa
Kakolan vankilan sellejä
Yle

Kakolan vankila on karu paikka. Sen saivat kokea matkaopas Anu Salminen ja kulttuurihistorioitsija Rauno Lahtinen, kun he uppoutuivat vankilan historiaan. Heidän kirjansa _Kakola – vankilan tarina _kertoo Kakolan yli 150-vuotisesta historiasta ja etenkin sen asukkaista – niin pahamaineisista vangeista kuin vankilan henkilökunnastakin.

– Itse en enää huomaa aiheen shokkiarvoa, kun näitä asioita on niin monta kertaa toistanut ihmisille. Mutta kyllä se monia puhuttaa. Monet joutuivat jopa kääntymään ovelta, kun täällä käytiin, sillä kokemus oli niin hurja, kertoo matkaopas Anu Salminen.

– Varsinkin kun katsoo näitä sadan vuoden takaisia kuvia elämästä täällä, niin ovat ne kyllä aika rankkoja. Pysäyttäviä ovat varsinkin kasvokuvat vangeista – tavallisista miehistä, jotka joutuivat tänne moneksi vuodeksi, jatkaa kulttuurihistorioitsija Rauno Lahtinen.

Varsinkin kasvokuvat vangeista – tavallisista miehistä, jotka joutuivat tänne moneksi vuodeksi – ovat hyvin pysäyttäviä.

Rauno Lahtinen

Salminen ja Lahtinen kertovat kirjastaan Kakolan länsisellissä. Haastattelu kaikuu länsisellin eli 'Pytyn' seinien sisäpuolella.

Pytty-nimen selli sai siitä, että se oli vankilarakennuksen pakkolaitos. Tähän osaan vankilaa tuotiin pahimmat tapaukset, niin kutsutut ”hurjat pojat”.

– Tänne sitten jämähdettiin vähän pidemmäksi aikaa, kertoo Salminen.

– Tämä on se komein rakennus mäen päällä, kuvailee Lahtinen.

Kakolan pitkä historia on ainutlaatuinen

Kakolanmäelle alettiin rakentaa työ- ja ojennuslaitosta vuonna 1845. Ensimmäiset asukkaat siirrettiin Kakolaan Turun linnasta kesällä 1853.

Kakola-kirjan kirjoittaneet Anu Salminen ja Reino Lahtinen
Anu Salmisen ja Rauno Lahtisen kirja Kakolasta kurkistaa Kakolan muurien sisäpuolelle vankien ja henkilökunnan historiaan.Marjut Mäntymaa / Yle

Kakolaa voidaan kirjan kirjoittajien mukaan pitää ainutlaatuisena vankilana Suomessa.

– Onhan se ainutlaatuinen, kun se on ollut niin pitkään vankilana. Kakola toimi vankilana jo 1800-luvun puolivälistä aina vuoteen 2007 asti. Ihmisiä puhuttaa, voiko oikeasti olla totta, että täällä on asunut väkeä vielä 2000-luvulla, sanoo Anu Salminen.

– Lisäksi tämä on aivan kaupungin keskellä.Siinäkin mielessä tämä on siis ainutlaatuinen, lisää Salminen.

– Sopii ihmetellä, että silloin 1800-luvun puolivälissä ajateltiin tämän olevan sopiva paikka. Mutta silloin tämä tuntui olevan niin syrjässä keskustasta, että ajateltiin, ettei tällaiselle kalliolle tule koskaan mitään muutakaan käyttöä, pohtii Rauno Lahtinen.

Vankilapaot toivat Kakolalle lempinimen Pakola

Kakolan jykevien kiviseinien sisäpuolella ovat istuneet muun muassa ryöstömurhaaja Matti Haapoja sekä monista ryöstöistä tunnetuksi tulleet Heino Hilarius Sorjonen ja ”Dynamiitti-Laine” eli Uuno Olavi Laine.

Ihmisiä puhuttaa, voiko oikeasti olla totta, että täällä on asunut väkeä vielä 2000-luvulla.

Anu Salminen

Haapojan maine on suorastaan legendaarinen. Kakola-kirja kuvaa häntä puukkojunkkariksi, jonka rikollinen ura oli pitkä ja monipolvinen.

Hän oli Kakolassa elinkautisvankina vuosina 1871–1880 ja alkoi saada maanlaajuista kuuluisuutta onnistumalla pakenemaan tuona aikana peräti neljä kertaa. Paot olivat hyvin suunniteltuja, ja Haapojan kiinni saaminen oli aina vaikeaa, sillä hän tappeli loppuun asti vastaan kaikin keinoin.

Haapoja kuoli sellissään oman käden kautta tammikuussa 1895. Hänen luurankoaan säilytettiin vielä vuoteen 1995 asti vitriinissä Helsingin rikosmuseossa.

Kakolasta pakenivat myös Hilarius Sorjonen ja ”Dynamiitti-Laine”. Sorjonen ja Laine nousivat paon ansiosta vuosina 1953–1954 vuosikymmenen kuuluisimmiksi pitkäaikaisvangeiksi.

Täällähän asui myös paljon työntekijöiden lapsia. Heille oli aivan normaalia, että vangit pyörivät ympärillä ja hoitivat esimerkiksi puutarhaa.

Rauno Lahtinen

Yhden ikimuistoisimmista pakoyrityksistä teki Reijo Hammar, joka tunnettiin aikanaan Suomen vaarallisimpana vankina. Hammar tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen murhasta. Hän ryösti ja murhasi liikemiehen ruotsinlaivalla kesällä 1986.

Hammar karkasi Kakolasta heinäkuussa 1988 ampumalla vartijaa katkaistulla haulikolla käteen. Tämän jälkeen alkoi lehdistön tiiviisti seuraama pakomatka yhdessä kahden muun vangin, Aaro Tenhusen ja Petteri Orajärven, kanssa. Pian tämän jälkeen karkasi kolme muutakin vankia, joten 1988 jäi historiaan hurjana pakokesänä. Kakola sai lempinimen Pakola.

Myös henkilökunta asui Kakolanmäellä – arkeen kuului, että vangit pyörivät ympärillä

Kakolan rinteet olivat koti myös muillekin kuin vangeille. Vankilan työntekijät asuivat Kakolan ympäristössä. Arkeen kuului, että vangit pyörivät ympärillä.

Kakolaa yritetään suojella tällä hetkellä oikein panssarivoimin. Täällä on laitettu vanereita ikkunoihin ja uusia munalukkoja ympäriinsä, ettei kukaan vain pääsisi tänne.

Anu Salminen

– Muistan yhden rouvan, joka kertoi, että hänen appiukkonsa oli täällä johtajana 1940-luvulla. Häntä kammoksutti, kun anopilla oli kaksi vankia kotiapulaisena. Mutta koskaan ei kuitenkaan mitään tapahtunut, muistelee Anu Salminen.

– Täällähän asui myös paljon työntekijöiden lapsia. Heille oli aivan normaalia, että vangit pyörivät ympärillä ja hoitivat esimerkiksi puutarhaa. Hehän olivat yleensä näitä luottovankeja, eli he eivät olleet kovin pelottavia, kuvailee Rauno Lahtinen.

”Kakolan muurien sisäpuolelle yritetään kaikin keinoin päästä”

Kakolan toiminta vankilana loppui 2007. Sen jälkeen Kakolan tulevaisuus ja uusiokäyttö ovat puhuttaneet paljon. Kakola-kirjan toisen kirjoittajan ja matkaoppaan Anu Salmisen mukaan Kakola kärsii tällä hetkellä muun muassa öisistä vieraista.

– Kakolaa yritetään suojella tällä hetkellä oikein panssarivoimin. Täällä on laitettu vanereita ikkunoihin ja uusia munalukkoja ympäriinsä, ettei kukaan vain pääsisi tänne. Tämä kiinnostaa monia, ja Kakolan muurien sisäpuolelle yritetään kaikin keinon päästä. Täällä seikkaillaan öisin. Vaikka Kakola näyttää komealta ja voi hyvin, niin kyllä se koko ajan puolustuskannalla joutuu olemaan, huokaa Anu Salminen.

Lainaukset ovat kirjasta Kakola – vankilan tarina

Tutustu Kakolan historiaan myös Ylen Elävässä arkistossa

Yle Areena: Kakola sulkeutuu