Koe uusi yle.fi

Eräasiantuntija: "Suomalainen metsästyskulttuuri amerikkalaistuu"

Elämyshakuisuus ja kaupallisuus koettelevat eränkäyntiperinteitä. Nokipannukahvit kiireettömillä tervastulilla uhkaavat jäädä unholaan, kun massoina liikkuvat metsästäjät käyvät saman paistin kimppuun motorisoituine pyyntivälineineen.

Kotimaa
Metsästäjä on saanut kohteen kiikariin.
Seppo Nykänen

Oulun Riistanhoitoyhdistyksen hallituksessa ja poliisin eräyhdyshenkilönä toimiva Erkki Keränen korostaa, että jokainen käy jahtiin omalla tyylillään: kaikenlainen lain kirjainta seuraileva metsästäminen suotakoon.

Henkilökohtaisesti Erkki Keränen kuitenkin sanoo karsastavansa metsästyskulttuurin "amerikkalaistumista", kuten hän ilmiötä kuvailee.

– Tällainen kulttuuri on rantautunut Suomeen viime vuosikymmenen aikana. Paljon väkeä keskittyy yhteen paikkaan, missä on paljon riistaa.

Massametsästys pienellä alueella voi johtaa melkoiseen ammussateeseen, Keränen toteaa. Esimerkkiä ei tarvitse hakea kotimaisemaa kauempaa.

– Tässä Oulujoen varrella on hyvillä vesilintuapajilla 50–100 metrin välein metsästäjiä. Siinä on melkoinen tulitus kaikkien tavoitellessa samaa paistia, Keränen sanoo kurkistellen joen suuntaan.

Tilanteet ja tunnelma ennen saalista

Samaan amerikkalaistumisen ilmiöön Keränen liittää yhä moninaisempien apuvälineiden, esimerkiksi motorisoitujen houkuttimien käytön ja niiden mainostamisen. Markkinavoimien metkuja – toisaalta myös laillisia metsästyskeinoja, summaa Keränen.

– Olen kuitenkin yrittänyt infota nuorille metsästäjille, että ilman näitä härveleitäkin saalista voi saada ja metsällä käydä.

Metsästyskulttuurin murroksessa – kutsui sitä sitten kaupallistumiseksi, amerikkalaistumiseksi tai joksikin muuksi – on Keräsen mielestä pohjimmiltaan kyse elämystuotannon tehostamisesta. Tämä korostuu pienriistaa pyydettäessä. Kiikarissa ovat saaliin määrän sijaan ennen kaikkea riistatilanteet ja tunnelma.

– Toisaalta kun saalista saadaan enemmän, niin silloin kokemusten saantikin on tehostettua.

Mainosten mielikuvia metsästämässä

Suomalainen eränkäynti mielletään perinteisesti harvaanasuttuun erämaa-alueeseen. Yksi syy tämän vanhan metsästyskulttuurin osittaiseen murrokseen on, että erämaa-ala hupenee koko ajan.

Keränen arvioi, että valtaosa suomalaisista metsästäjistä kunnioittaa kuitenkin jatkossakin vanhoja eränkäyntiperinteitä: rauhaisaa tunnelmaa sekä riittävää etäisyyttä muihin metsästäjiin ja asutukseen. Näitä mielikuvia vaalitaan myös harrastukseen liittyvässä markkinointimateriaalissa.

– On kauniita kuvia, joissa suomenpystykorva nakottaa tervastulien ääressä aarniometsässä. Siinä on nokipannu kiehumassa, ja ehkä on saatu vaikkapa teeri saaliiksi, Keränen kuvailee.

Tällaisen idyllin perässä mies lompsii metsästäessään mielellään vaikka pidemmänkin matkan päähän.

– Kyllä koko ajan harvinaistuu, mutta kyllä niitä paikkoja on, joissa tällaisen kokemuksen saa.

Keräsen maalailemaan metsästysmaisemaan ei mahdukaan ihmisiä tai taloja, sillä eiväthän ne hänen mielestään ainakaan eränkäyntitunnelmaa lisää.