Tuliveistos hehkuu viestiään hiillokseen asti

Moni meistä on tehnyt talvisin lumilinnoja, kesällä rannalla hiekkalinnoja ja polttanut juhannuksena kokkoa. Siinä on jo kokonaiset kolme eri taidemuotoa koettuna. Veistäjä Marika Walldénin veistosmateriaaleina toimivat nämä kolme edelleen, vaikka tulen kiehtovuus palaa kirkkaana.

kulttuuri
Marika Walldén tuliveistos
Marika Walldén

Marika Walldén on jo 1980-luvulta lähtien veistänyt taidetta erilaisissa tapahtumissa. Intohimo veistostaiteeseen on pysynyt vahvana.

– Olen 27 vuotta tehnyt lumiveistoksia ympäri maailmaa. Reissuilta mukaan on tarttunut uusiakin veistosmuotoja.

Maailmalla laajalti tunnettu veistostyyli on spektaakkelimainen tulenveisto, jonka tekemisessä on mietittävä tarkoin materiaalit, palamisnopeus ja teoksen välittämä ajatus, kaikki yhdessä.

– Tulenveisto on rakennelman tekoa eri tahtiin palavista materiaaleista. Käytän muun muassa käsittelemätöntä puuta ja kierrätykseen meneviä kankaita.

Walldénin innostus tulenveistoon on vahvasti kiinni myös ekologisessa näkökulmassa.

– Käyttämättömät tai ylimääräiseksi jääneet materiaalit kelpaavat minulle. En halua tuhlata turhaan vaikkapa puuta, kun sitäkin on saatavana ylijääminä.

Mystisen tulen kokonaisvaltainen hallinta

Palavan materiaalin valon määrä on pitkäkestoinen alun liekehtivästä loistosta aina hiilloksen hiipuvaan hehkuun.

– Pääsääntöisesti tuliveistokseni ovat konkreettisia tai abstrakteja sommitelmia. Mielenkiintoista on suunnitteleminen, sillä käytän useampia materiaaleja, jotka palavat eri tahtiin, kertoo Marika Walldén.

– Niistä on tavoiteena saada valokokonaisuus. Valo muostostaa jonkun muodon, ja vielä hiillosvaiheessa teos vielä jälkihehkuu viestiään.

Luonnollisien elementtien kanssa luonnonmukaista käsittelyä

Marika Walldén haluaa pysyttäytyä lähikontaktissa. Aina on mahdollisuus tehdä massiivisempaa ja isompaa, mutta veistäjä itse haluaa säilyttää itsensä lähellä työtään.

Pääsääntöisesti tuliveistokseni ovat konkreettisia tai abstrakteja sommitelmia.

Marika Walldén

– Suhtaudun tähän luonnonläheisesti. En käytä sähköisiä sytyttäjiä tai mitään muutakaan, vaan haluan pitää itseni kosketusetäisyydellä. Tässä katsoja ja tekijä ovat lähekkäin myös henkisellä tasolla. Kun sytytän teoksen, toivon, että katsoja voisi ajatella: "Minäkin voisin sytyttää tuollaisen".

– Jäätä veistettäessä en mieluusti käytä moottorisahaa, koska perinteiset käsityökalut sallivat paremman tuntuman materiaaliin. Jään värähtelyn saan kokea tarkemmin perinteisin keinoin, sanoo Walldén.

Uusi merkitys sanonnalle

Joskus taiteilijalle iskee inspiraatio, joka ottaa vallan. Veistostaiteessa tämä saattaa tarkoittaa eri elementtien yhdistelemistä.

– Jääveistos, jonka sisälle on kaiverrettu esimerkiksi tulikäytävä – se monesti pysäyttää katsojan. Siitä saa katsoja aivan uuden merkityksen sanonnalle "kuin jäitä polttelisi", kertoo Marika Walldén.

Toisinaan veistostaiteilijallekin tulee jotain uutta vastaan.

– Olin Singaporessa ja tein hiekkaveistosta. Siellä tavallaan löysin tai havaitsin kasvisveistokset. Ne ovat kiehtovia taidemuotoja.

Ruokataiteessa kasvisveistoksia käytetään aktiivisesti. Esimerkiksi ruokalehdissä veistoksia näkee paljon.

Juhannus – valon juhla

Suomalainen kesä on taiteilijasta ja hänen tuttavistaan jo itsessään taidetta ja juhlaa. Perinteiseen keskikesän juhlintaan kiteytyy kaunis ajatus.

– Saksalainen tuttavani suhtautui jännästi asiaan. Hän totesi, että teillä on juhannus, joka on valojuhla jo itsessään, ja tavallinen kansa sytyttää kokkojaan.