Hilma af Klint pyöräytti taidehistorian päälaelleen

1800-luvun puolivälissä syntyneen ruotsalaistaiteilijan abstraktit työt paljastuivat jälkipolville vasta 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Af Klintin töitä on nyt ensi kertaa laajasti esillä Suomessa.

kulttuuri
Hilma af Klintin taideteos.
AltarbildAlbin Dahlström / Moderna Museet

Hilma af Klint oli ensimmäisiä Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa opiskelleita naisia. Hän on teknisesti lahjakas ja sai valmistuttuaan taideakatemian tuella ateljeen Tukholman keskustasta.

Af Klint maalasi aluksi muotokuvia, maisemia sekä tarkkoja kasvitieteellisiä tutkielmia, kertoo Tukholman Moderna Museet -museon kansainvälisen taiteen kuraattori Iris Müller-Westermann:

– Af Klintin kukkakuvat koskettavat, ainakin minua, sillä ne ovat niin kaunistelemattomia.

– Hän ei piirrä kukkaa tai omenapuunoksaa kauniimmaksi kuin se onkaan, vaan jäljentää sen tarkasti ja nöyrästi yksityiskohtia myöten.

– Ehkä luonnon kuvaaminen sellaisena kuin se on, johti ajatukseen, että todellisuuden takana on jotain lisää, jotain, jota emme voi nähdä, pohtii Müller-Westermann.

Nuori taidemaalari eli Tukholmassa vaatimatonta elämää. Af Klint oli kasvissyöjä eikä pitänyt pröystäilystä.

Hilma af Klintin isä kuoli varhain. Äiti sai kohtuullisen suuren leskeneläkkeen, josta riitti tukea tyttärellekin. Perhe oli kotoisin Mälarenjärven saaresta ja omisti saaressa kaksi pientä maatilaa. Nekin toivat tuottoa. Lisäksi af Klint myi maalauksiaan, erityisesti muotokuvia. Talvella lisätuloa toi usein joululehtien kuvitustyö.

Meditaatiolla uusille tasoille

Abstraktit maalaukset alkoivat kummuta af Klintin siveltimestä vasta, kun tämä oli nelikymmenvuotias. Af Klint ei mennyt naimisiin, eikä perustanut perhettä. Sen sijaan hänellä oli tiivis toisista naistaiteilijoista muotoutunut ystäväjoukko.

Tämä taiteilijaryhmä, De Fem, sai innoitusta mm. tieteen uusista löydöistä kuten radio- ja röntgenaalloista. Ryhmä alkoi pitää istuntoja, joissa laajennettiin tajuntaa meditoimalla ja harrastamalla spiritismiä. Af Klint alkoi kuvittaa näkymätöntä.

– Meditoimalla naisille alkoi avautua tasoja, joita he eivät olleet kuvitelleet olevan olemassakaan, kartoittamattomia alueita.

– Hilma af Klintin metodi oli kuvata näkymätöntä, astua sitten askel taaksepäin ja yrittää ymmärtää. Ja taas avata uusia ovia ja sen jälkeen astua taaksepäin ja yrittää systemaattisesti analysoida kokemaansa, kertoo Müller-Westermann.

Tuohon aikaan taidemaalarin ammatti oli vähintäänkin epäilyttävä naiselle. Abstraktien kuvien maalaamista ja piirtämistä ei pidetty sopivana. Af Klint joutui sekä avaamaan uusia maailmoja mielessään että sulkemaan avaamansa ovet julkisuudelta.

Maailman temppelit avautuivat

Sisäiset maailma avautuivat af Klintille pikku hiljaa. Aluksi hän harjoitti De Fem -ryhmän kanssa automaattikirjoitusta. Sitten tulivat viivapiirrokset. Hilma af Klint sai viestejä ja näkyjä tuonpuoleisesta ja näyt muuttuivat maalauksiksi hänen tulkitseminaan.

Ensimmäinen maalaussarja oli nimeltään Maalauksia temppelille vuosina 1906–1915. Hilma af Klintin abstrakteissa maalauksissa risteilevät erilaiset henkiset suuntaukset, antroposofia ja kristinusko, buddhalaisuus, panteismi. Hän tutkaili evoluutioita ja maailmojen syntyä. Osa maalauksia oli itämaisen mandalan muodossa, osassa on teräviä geometrisiä, osassa orgaanisempia muotoja.

– Hilma af Klint ei itse kuitenkaan edustanut mitään suuntausta tai julistanut sanomaa, muistuttaa Iris Müller-Westermann.

– Hänen maalauksensa ovat avoimia. Ne kysyvät ja pohtivat.

– Monelle katsojalle onkin helpottavaa, ettei näiden töiden mukana tarvitse ottaa vastaan mitään tiettyä ajatusmallia.

Väreissä keltainen on maskuliininen ja sininen feminiininen ilmaus. Af Klint käytti myös kirkasta punaista ja toisaalta murrettuja sävyjä. Osa maalauksista on liki kolme metriä korkeita.

Taidehistoriallinen sensaatio

Yksi af Klintin maalaustaiteen ominaispiirteistä on, että taiteilija on selittänyt ja luokitellut ne tarkasti itse. Af Klint kirjoitti kaikkiaan 20 000 sivua muistiinpanoja taiteestaan. Osa kirjoituksista käsittelee De Fem -ryhmän tapaamisia. Hän myös luokitteli kirjoituksiaan ja ryhmitteli sekä selitti niitä jälkeen päin, jotta tulevilla tulkitsijoilla olisi mahdollisuus seurata muistiinpanoja.

Hilma af Klint uskoikin ajan olevan kypsä maalauksilleen vasta tulevaisuudessa. Hän pelkäsi joutuvansa pilkan kohteeksi. Hän määräsi testamentissaan, että maalausten tulee pysyä piilossa 20 vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen. Taiteilija kuoli 1944.

Loppu onkin taidehistoriaa. Kun teokset paljastettiin, kävi ilmi, että hän oli maalannut vaikuttavia abstrakteja töitä jo monta vuotta ennen alan suuria mestareita, Kandinskya, Mondriania, Malevitšia, heistä tietämättä. Näyttely Los Angelesissa vuonna 1986 herätti suurta hämmennystä. Jo tätä ennen af Klintin perhe oli tarjonnut teoksia Moderna Museetille, mutta museo kieltäytyi varojen puutteen vuoksi.

Tänä päivänä af Klintin tuotanto on hänelle nimetyn säätiön hallussa ja hoidossa.

Keväällä 2013 Moderna Museet -museossa Tukholmassa avautui laaja af Klintin töiden retrospektiivinen näyttely. Samalla teoksia restauroitiin ja luetteloitiin. Sama näyttely on kiertänyt sittemmin mm. Saksassa, Espanjassa ja Tanskassa. Suomessa, Helsingin Taidehallissa nähdään vain hieman supistettu kokonaisuus. Taidehallin ripustuksen on kuratoinut Hanna Mamia-Walther.

– Sata vuotta sitten Hilma af Klint maalasi tulevaisuutta varten ja se tulevaisuus on käsillä nyt, sanoo Müller-Westermann.

Hilma af Klintin näyttely avaa perjantaina Taidehallin syyskauden ja on osa Helsingin juhlaviikkojen ohjelmaa.