Siniset yksisaksiset ja mysteeriauto: Kukapa tietää mitä uimamonttujen pohjasta löytyy?

Suomi on täynnä hiekan- ja soranoton seurauksena syntyneitä vesimonttuja. Osa on kunnostettu uimapaikoiksi, valtaosassa uidaan omalla vastuulla. Pohjavesilähteistä ei asiantuntijan mukaan ole uimareille vaaraa, mutta koskaan ei voi tietää onko veden alla ostoskärry tai vaikkapa bussi, kuten Kokkolassa sitkeästi väitetään.

Kotimaa
Kuvassa rapu
Hanna Sjöblom

1970-luvulla kaivettu Kokkolan Kålan soramonttu on tarinoita tulvillaan. Karua monttua ympäröivät kalliot putoavat jyrkkänä seinämänä. Alla on vihertävää vettä syvimmillään kymmenisen metriä.

Kålan louhikkoisella pohjalla makaa linja-auto. Matkustajien vaalenneet luurangot istuvat kyydissä ja harovat luisin sormin uimareiden nilkkoja…

Montun pohjalla on kiviä ja oksia. Näkyvyyttä on Kokkolan Merisaukkojen sukeltajakouluttaja Hanna Sjöblomin mukaan muutamia metrejä. Kivien seassa lojuu moponraato, pyöränrunko ja kaksi traktorin rengasta. Kaljatölkkejä, rikkinäisiä pulloja ja makkarapakettien muovikääreitä on paljon. Linja-autosta ei näy vilaustakaan.

Kyläläiset uskovat bussitarinan saaneen alkunsa, kun linja-auto oli työmaakoppina ja jäi pohjaan, kun vesi nousikin yhdessä yössä korkeudelleen. Puppua sekin, tyrmää montun lapualainen omistaja.

– Aikoinaan linja-autoja käytettiin työmaakoppeina, mutta kopit eivät koskaan olleet kaivannon pohjalla. Siellä olivat vain kaivurit ja soraa ajavat autot. Eikä vesi täytä monttua sellaisella vauhdilla, kertoo viitisenkymmentä hiekka- ja soramonttua elämänsä aikana kaivanut Olavi Kontola.

Loch Kåla vaanii syvyyksissä

Eräänä kesäiltana Kålan tyynelle pinnalle laskeutui kuikka. Montun rannalla ollut kulkija hamuili jo kameraansa, kun yhtäkkiä veteen syntyi väreitä, ja lintu katosi kuin kiskaistuna syvyyksiin. Väreet tyyntyivät,  eikä kuikka enää noussut pintaan…Loch Kåla sai haluamansa…

Hanna Sjöblom nauraa iloisesti tarinoille omituisesta oliosta, Loch Nessin sukulaisesta, Loch Kålasta, joka lymyilee syvyyksissä vaanien pahaa-aavistamattomia pinnalla liikkujia.

– Olen nähnyt särkiä, ahvenia, mateen ja rapuja. En mitään muuta ja olen sukeltanut Kålan pohjalla parikymmentä vuotta.

Voiko hiekkamontun pohjaan syntyä pohjavesilähteiden takia virtauksia ja juopia, jotka vetävät pohjaan? Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton tekninen asiantuntija kuittaa epäilyt urbaanina legendana.

– En ole koskaan kuullut, että pohjavesilähteet saisivat tällaista aikaan. Sora- ja hiekkamontut ovat samanlaisia uimapaikkoja kuin muutkin. Syvyyttä ja ilkivaltaa pitää varoa, sanoo tekninen asiantuntija Ilpo Johansson.

Yksisaksiset siniset odottavat paljaita varpaita

Kerrotaan, että kuutamoöinä Kålan pohjalta marssii tuhansia rapuja rantakallioille odottamaan varomattomia kulkijoita, joiden varpaisiin käydä kiinni…

– Muutama vuosi sitten oli monta yksisaksista sinistä rapua. Se oli vähän outoa, ehkä olivat lisääntyneet vähän liian läheisten sukulaistensa kanssa, miettii Hanna Sjöblom.

Ei outoa, mutta ei aivan jokapäiväistäkään. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkija Riitta Savolaisen mukaan sininen väri viittaa jokirapuihin. Väritys voi kertoa myös niukasta ravinnosta ja yksisaksisuus kuoriutumisen ongelmista.

Kålan mysteeri toisensa jälkeen on osoittautunut silkaksi taruksi. Mutta hyvä tarinahan elää aina..