Joensuun teatterinjohtaja tyrmistyi katsojalukujen löperöstä vertailusta

Kaupunginteatterin johtaja Vihtori Rämä ihmettelee, kuinka laitosteatterin ja kesäteatterin katsojalukuja vertaillaan tarkoitushakuisesti. – Totta kai pienemmillä esitysmäärillä ja pienemmällä katsomolla on vähemmän katsojia kuin esityksellä, jossa on enemmän esityskertoja ja isompi katsomo.

teatteritaide
Joensuun kaupunginteatterin johtaja Vihtori Rämä lastennäytelmän lavasteissa.
Joensuun Teatteriyhdistyksen hallitus on päättänyt solmia pitkäaikaisen sopimuksen Vihtori Rämän kanssa teatterin johtamisesta. Janne Ahjopalo / Yle

Joensuun kaupunginteatterin johtaja Vihtori Rämä kummeksuu sanomalehti Karjalaisen tapaa vertailla kesäteatteriesitysten ja laitosteatterin katsojalukuja. Lehden artikkelissa 14.8.2014 kerrottiin, kuinka Utran teatterin Rikkaan rakkaudella oli kymmenkertainen yleisö verrattuna Joensuun kaupunginteatterin Terveiset Kutturasta -näytelmään. Rikkaan rakkaus keräsi Joensuussa noin 11 000 katsojaa ja Terveiset Kutturasta noin 1 000. Kuitenkin Rikkaan rakkautta esitettiin 30 kertaa 500-paikkaiselle katsomolle. Terveiset Kutturasta nähtiin 14 kertaa ja 190-paikkaiselle katsomolle – näytelmän toukokuun esitykset jouduttiin kaiken lisäksi perumaan sairaustapauksen vuoksi.

Terveiset Kutturasta sai varsin kehuvat arviot Helsingin Sanomissa, ja näytelmä esitettiin arvostetussa Tampereen teatterikesässä. Joensuun kaupunginteatteri on kutsuttu tapahtumaan viimeksi 1980-luvulla. Rämän mielestä lehtiartikkelin lähestymistavassa ei ollut mitään järkeä.

– Pienemmillä esitysmäärillä ja pienemmällä katsomolla on vähemmän katsojia kuin esityksellä, jossa on enemmän esityskertoja ja isompi katsomo. Että tajusittehan lukijat, että enemmän on enemmän, kuin vähempi, kärjistää Rämä.

Vanhainkodeista on vaikea repiä kovia katsojalukuja

Teatterinjohtaja muistuttaa, että julkista rahoitusta saavan laitosteatterin tavoitteet poikkeavat kaupallisesta teatteritoiminnasta ja kesäteattereista. Laitosteatteria ei pitäisi hänen mielestään tarkastella kaupallisesta näkökulmasta.– Silti se ei tarkoita, että laitosteatteri jotenkin vaan hassaisi kaikki rahat, vaan se on yksi tärkeimmistä resursseista, jota käytetään yhtä tarkasti ja huolella, kuin vaikka teatteritalon seiniä tai vaikka ihmisiä siellä. Tämä perustava ero ei tee näistä myöskään toistensa vastakohtia: kyse on vain kahdesta erilaisesta ideologiasta tekemisen taustalla.Uuden johtajan aikana Joensuun kaupunginteatterin erikseen palkattu yhteisötaiteilija suunnittelee parhaillaan teosta vanhainkoteihin. Samoin teatterilta valmistuu ensimmäinen kuunnelma,Staliningradin valkea lilja, joka tuo teatterin heillekin, jotka eivät paikalle pääse. Tarkoituksena on siis tutkia uusien teknologioiden käyttämistä esitysten yhtenä levityskanavana.– En haluaisi olla se teatterinjohtaja, joka pakotetaan poistamaan tuonkaltainen toiminta siksi, että "tsori mummot, papat ja muut syrjäytyneet, mutta te ette tuo tarpeeksi katsojalukuja, joten kääntäkää vaikka teeveen kanavaa, jos kyllästyttää".

Periaatteessa musikaali ei välttämättä tuo rahaa lainkaan, vaan se vie talouden miinukselle.

Vihtori Rämä

Blogissaan Rämä miettii jopa Utran teatterin ja sanomalehti Karjalaisen taustavoimia. Teatterin paikkana oleva Utran Uittotupa kuuluu Laakkonen-yhtiöihin, samoin kuin Karjalaista kustantava Sanomalehti Karjalainen Oy.

Suosittu musikaali voi tuoda jopa tappiota

Usein ajatellaan automaattisesti, että musikaali on teatterille merkittävä tulon lähde – vaikka se toki sitäkin voi olla. Vihtori Rämä sanoo, että musikaali tuo rahaa, mutta on myös kallista.

– Periaatteessa musikaali ei välttämättä tuo rahaa lainkaan, vaan se vie talouden miinukselle. Kysymys on, taas kerran, talouden kokonaisuudesta ja sen hallinnasta. Hyvin katsojia Joensuun kaupunginteatteriin vetäneen Katri Helena eli kuu järven yllä -musikaalin kustannukset ilman vakinaisen henkilöstön tuomia kuluja olivat noin 300 000 euroa. Mutta kolikolla on toinen puoli; tulot olivat saman verran eli noin 300 000 euroa. – Vertailun vuoksi _Jatkuvaa kasvua _-näytelmän tekeminen maksoi noin 36 000 euroa ja se taas tuotti 33 000 euroa. Mutta on muistettava, että Katri Helenasta oli esityksiä 59, kun Jatkuvasta kasvusta taas vain 19. Jos laskisi mukaan vakinaisen henkilökunnan tuomat kulut, niin Katri Helena oli kalleudessaan ihan toiselta planeetalta, muistuttaa Rämä. Syys- ja kevätkaudella esitetty Katri Helena -musikaali keräsi 12 000 katsojaa.