Sotesta taas päivää – ei tää lopu

Sote-järjestämislakiluonnos lähtee lausunnolle tänään. Parlamentaarisen ohjausryhmän kesäkuussa julkaistu tuotos on nyt ensimmäistä kertaa kokonaan nähtävillä. Lakiehdotus on kutakuinkin kesäkuisessa kuosissaan, käytännössä sitä on vain stilisoitu ja seurakseen se on saanut voimaanpanolain. Tämä tarkoittaa, että tulevastakaan syksystä ei puutu draamaa, poliittisia pelejä ja isoja riitoja. Taistelutanner tömisee taas. Suuret kysymykset odottavat ratkaisua, kirjoittaa Tiina Merikanto.

Kotimaa
Tiina Merikanto Näkökulma-kuva piirros
Stina Tuominen / Yle Uutisgrafiikka

Toistaiseksi julkisessa sote-keskustelussa esiin ei ole päässyt juuri muu, kun voivottelu siitä mikä on yksityisen ja mikä julkisen palvelutuotannon rooli. Valtaisan huomion sai RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund, kun hän heinäkuun helteessä valitteli Kauppalehden haastattelussa, että sote-ratkaisu sementoi julkisen palvelutuotannon. Viikkotolkulla julkista on puolusteltu ja yksityisten palvelutuottajien roolin lisäämistä vaadittu. On oltu oikein mieltä jostakin.

Tosiasia on kuitenkin se, että käytännössä tällä hetkellä on mahdotonta panna julkisia ja yksityisiä palveluntuottajia samalle viivalle ja sen jälkeen saada ihmisen hoitoketju toimimaan saumattomasti. Tulevaisuudessa siihen voidaan löytää toimintatavat, mutta niitä ei vielä ole. Esimerkiksi vanha ihminen, joka ensiksi menee terveyskeskuslääkärin kautta leikkaukseen, sairaalasta kuntoutukseen ja kuntoutuksesta kotiin ja saa siellä kotipalveluja, on niin perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen saaja. Näiden eri palvelujen paljonpuhuttu integraatio edellyttää sitä, että julkisella palvelutuotannolla on päävastuu palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa. Niin se vaan on.

Terveisiä vaan ministeri Huoviselle: Hyvä, että sote-uudistus on ”aikataulussa”, mutta jos vielä saisitte nämä asiat ratkaistua.

Näin ollen tähän julkinen vai yksityinen -kohkaamiseen voisi toivoa enemmän realismia ja vähemmän ideologista puhetta, jota poliitikot tarjoilevat kannattajilleen. Nyt voitaisiin alkaa ratkaista uudistuksen isoja kysymyksiä, joihin ratkaisuja ei edelleenkään ole.

Tuotantoalueet jäävät epäselväksi

Lakiehdotus ei selvästi määrittele sitä, millä perustein palveluja meille kansalaisille tarjoavat tuotantoalueet muodostetaan. Tätä olisin toivonut. Selitykseksi ei oikein kelpaa se, että tuotantoalueiden muodostaminen on niin vaikeaa tai että on parempi, että niiden muodostamista ei tehdä ylhäältäpäin. Laissa määritellyt kriteerit jättävät niin paljon pelivaraa, että niiden lisäksi tuotantoalueiden syntyyn vaikuttavat valtapeli, oma etu ja kyläpolitikointi. Suomen kokoisessa maassa tuotantoalueiden optimimäärä olisi ollut noin 10–15, mutta siihen tuskin päästään, kun nämä lehmänkaupat alkavat. Toivottavasti kesäkuiset arviot edes 20–30 tuotantoalueesta pitävät paikkansa.

Kunnat eivät voi myöskään laista lukea minkälaisia kuntayhtymiä pitäisi perustaa, jotta niillä olisi oikeus tai velvollisuus tuottaa palveluja. Kuntien tehtäviä ei ole laissa selvästi määritelty. Perustuslaillisia ongelmia on siis tiedossa.

Onko sote-alueilla riittävät muskelit?

Entäpäs jos tuotantoalue ei hoida tehtäviään kunnolla. Lääkäriin ei pääse, sairaalainfektioita on paljon tai vanhusten kuntoutusrahoja ei ole. Onko sote-alueella riittävästi valtaa sanoa, että tuottaja vaihdetaan tai vähintäänkin päälliköt? Sote-alueella tällainen valta on oltava.

Lisää isoja kysymyksiä

Ratkaista pitää myös se, miten rahaliikenne sote-alueen ja tuotantoalueen väillä hoidetaan, mikä on yliopistosairaaloiden rooli, miten valtioneuvoston ja sosiaali- ja terveysministeriön rooli ohjauksessa ja päätöksenteossa muotoutuu. Sitä paitsi tässä eivät edes ole kaikki ratkaisua odottavat asiat.

Tässä sote-ratkaisussa on jotain tolkkua, mutta sekin voidaan pilata. Isot avoimet kysymykset pitää ratkaista ja toimeenpano on enemmän kuin tärkeä. Poliitikot, virkamiehet, henkilöstö ja kansa on saatava mukaan pitämään huolta siitä, että päällekkäisyyksiä puretaan ja niilläkin rahoilla tuotetaan palveluja kansalaisille.

Terveisiä vaan demariministeri Huoviselle: Hyvä, että sote-uudistus on ”aikataulussa”, mutta jos vielä saisitte nämä asiat ratkaistua. Ja hyviä vointeja, epäilemättä paine on kova.