Näkökulma: Suomi haisee!

Ennen suomalaiset kammoksuivat hetkiä, jolloin oli turistina uskaltauduttava wc-tiloihin katsomaan, millaiset "jalanjäljet" lattiassa odottivat. Nyt näyttävät osat kääntyneen toisin, toteaa Yle Uutisten tuottaja-juontaja Petteri Löppönen näkökulmassaan.

Näkökulmat
Petteri Löppönen.
Petteri Löppönen.Kalevi Rytkölä / Yle

Kävin heinäkuussa seuraavanlaisen keskustelun Helsinki-Vantaan lentoasemalla bussipysäkillä, josta lähtee lentokenttäbussi 615 Suomen pääkaupungin keskustaan. Espanjalainen perhe ihmetteli, miltä pysäkiltä pääsee matkalle suoraan Itämeren tyttären sydämeen eli Helsinkiin:

– Anteeksi, mistähän tämä 615 lähtee?

– Tästä lähtee. Samaan bussiin olen menossa. Oletteko Suomessa ensimmäistä kertaa?

– Kyllä olemme. Ja olemme innoissamme.

– Toivottavasti viihdytte, tervetuloa.

– Kiitos. Viihdymme varmasti.

Ahtauduin kuumassa helteessä noin 50 muun ihmisen -espanjalainen perhe mukaan lukien- jo ulkoisestikin rähjäiseltä näyttävään autoon. Auto oli noin puolillaan suomalaisia ja puolillaan turisteja.

Tyrmistyin ja aloin hävetä jo ennen auton ensimmäistä liikahdustakaan:

Autossa lemusi voimakas virtsan haju.

Se täytti puolet bussin jo valmiiksi ummehtuneesta, helteessä kuumenneesta hengitysilmasta. Espanjalaisen perheen hymy oli heti hyytynyt: viihtyminen Suomessa oli vaihtunut heti ensikättelyssä selviytymiseen vanhan ihmisvirtsan hajusta. Mikä olikaan ensivaikutelmasi Suomesta, mahtasivat espanjalaiset mielessään pohtia.

Tervetuloa Suomeen ja Helsinkiin. Suomi haisee, hyvät ihmiset!

Ulkomailla olen huomannut, että julkisissa wc-tiloissa panostetaan kovin saniteettitilojen puhtauteen. Niissä ei ole juuri edes havaittavissa sotkuisuutta, ne eivät ole saastaisia, siivousjäljessä ei ole jälkeä laiskuudesta, välinpitämättömyydestä tai leväperäisyydestä.

Ei Saksassa eikä Espanjassa, ei enää Turkissa, ei Kreikassa. Ääritilanne oli saksalaisella autobahnalla, jonka wc puhdisti itse itsensä jokaisen kävijän jälkeen kirjaimellisesti "viimeisen päälle".

Ennen suomalaiset kammoksuivat hetkiä, jolloin oli turistina uskaltauduttava wc-tiloihin katsomaan, millaiset "jalanjäljet" lattiassa odottivat. Nyt näyttävät osat kääntyneen toisin.

Tänä kesänä Saksasta palatessani ensimmäisen kerran virtsan haju julkisessa wc-tilassa lemahti nokkaani Finnairin koneessa. Toiselta pikkureissulta tosiaan suomalaisessa bussissa edellä kerrotulla tavalla.

Valkean ja puhtaan neidon mainetta mielellään halailevan Itämeren tyttären Rautatientorilla ajattelin heinäkuussa käydä vihreässä julkisessa wc:ssä. Yritys jäi ovelle. Jo ennen kynnystä olin vähällä oksentaa.

Pari tuntia myöhemmin kävin läheisessä suurketjun ravintolassa asioillani. Vanhassa hollywood-paikassa pölykoirat juoksentelivat ikkunalaudalla kärpäsraatojen välissä ja pisuaari oli siivottu jälleen vain nimeksi.

Tänään bussipysäkillä Hakaniemessä tämä tuli vastaansanomattomasti jälleen mieleeni...

Se primitiivisin asia -tai primitiivisin hetki- on turistille usein yksi matkan tärkeimpiä. Muistammehan sen myös itse, kun matkailukokemuksiamme vaihdamme.

Petteri Löppönen
Kirjoittaja on Yle Uutisten tuottaja-juontaja