Lapseni on huippu-urheilija – viisi huomiota mitalin toiselta puolelta!

Monen nuoren urheilu-ura tai -harrastus päättyy turhan aikaisin kovien vaatimusten tai ylisuurten toiveiden ja vääränlaisen valmennuksen takia. Yle Uutiset kysyi kokemuksia lasten ja nuorten huippu-urheilusta. Näissä viidessä urheilun kääntöpuolessa Yle uutisten lukijoiden hälytyskellot alkoivat soida.

Kotimaa
Kuvassa jalkapallojunioreita erilaiset nappulakengät jalassa pallon päällä.
Petra Haavisto / Yle

Lapsi unohtuu helposti, kun aikuiset toteuttavat omia, urheiluun liittyviä pyrkimyksiään ja haaveitaan. Urheilulääkäri Tuomo Karila ja liikunnanohjaaja, fysiikkavalmentaja Jouni Bergdahl sysäävät vastuun kovista vaatimuksista ja vääränlaisesta valmennuksesta vanhemmille, valmentajille, urheilujohtajille ja urheilun taustavaikuttajille.

Tässä on viisi huomionarvoista asiaa, joita voi pohtia kentän tai hallin laidalla – ovatko tilanteet tuttuja?

1. Onko harjoittelusta kadonnut ilo?

Varhainen lajinvalinta ja siihen keskittyminen saattavat johtaa yksipuoliseen harjoitteluun. Treeneissä on käytävä 4–5 kertaa viikossa. Kymmenvuotiaita saatetaan harjoituttaa ja peluuttaa kuin huippu-urheilijoita. Kiertueet ja turnaukset vievät aikaa ja rahaa. Vain pieni osa juniorivalmennettavista saa tulevaisuudessa palkkansa tähtipelaajana tai huippu-urheilijana.

Jääkö lapselle aikaa koulunkäyntiin, muihin harrastuksiin tai riittävään lepoon?

”Aina sama mantra, että on pakko, ei muuten menesty, muutkin joukkueet tekevät näin. Mutta kun ei lapsilla paikat kestä! Ja koulussakin pitäisi jaksaa, ja lepoaikaakin olla.”

2. Voiko kymmenvuotiaana keskittyä enää yhteen lajiin?

Jopa kymmenvuotiaana lapsi ja vanhemmat joutuvat valitsemaan lajin, johon panostetaan täysillä. Moni muukin laji saattaisi kiinnostaa, mutta jää kokeilematta yhden lajin intensiivisen harjoittelun vuoksi. Mielekäs ja kiinnostavin laji voisi löytyä myöhemminkin. Monessa seurassa saattaa jäädä ulkopuoliseksi, jos ykköslajina onkin jokin muu ja toista lajia harrastaa omaksi ilokseen.

”Moni laji kiinnostaisi ja moni jää vielä kokeilemattakin.”

3. Pääsevätkö kaikki pelaamaan?

Mihin katosi kaikki pelaa (siirryt toiseen palveluun) –ideologia? Monissa kilpajoukkueissa joukkueen menestyminen on valmentajille tärkeintä. Jääkö lapsi vaihtopenkille istumaan, jos urheilu ei ole lapsen elämän ainoa sisältö? Seuroilla, vetäjillä tai valmentajilla ei usein ole aikaa tai motivaatiota ylläpitää harrastejoukkueita. Harva haluaa uhrautua olemattomalla korvauksella, ilman tavoitteita, tuloksia tai kunnianhimoa.

”Kun valmentajille ilmoitti, että ensin tulee koulu ja sitten vasta koripallo, karsiutui heti jämäryhmään.”

4. Ovatko vanhemmat taustajoukoissa omalla paikallaan?

Mikä on vanhemman rooli ja paikka valmennuksessa? Joissakin lajeissa nuorten on lähes mahdotonta päästä ilman vanhempia edes kokeilemaan lajia. Vanhempia tarvitaan huolto- ja taustajoukkoihin kannustamaan lasta.

Toisaalta monia harmittaa epäpätevien isien ja äitien ryhtyminen valmentajiksi ja omien lapsien suosiminen joukkueessa.

”Urheilevien nuorten Isät ja äidit ja keskenkasvuiset pois häärimästä lasten ja nuorten valmennuksesta. Siinä jos jossain tarvitaan kokemusta ja tietoa.”

5. Mihin tarvitaan huippu-urheilua?

Huippu-urheilun merkitystä ei kyseenalaisteta, se otetaan itsestäänselvyytenä ja automaattisesti hyvänä asiana, moni keskustelija kritisoi. Urheilun lähtökohtana pitäisi olla lapsi, hänen lahjakkuutensa ja halunsa liikkua, ei vanhempien kunnianhimo. Liikunnan ja onnistumisen ilon pitäisi olla jokaiselle mahdollista.

Pitäisikö perustaa riittävän isoja seuroja, joissa kaikki voisivat harrastaa?Pitäisikö seurojen tarjota vaikkapa neljät treenit viikossa, joihin voisi osallistua omien kykyjensä ja halunsa mukaan? Mahdollistaisiko se lapsen kehittymisen lajissa omasta vapaasta tahdosta, omaan tahtiin, ilman liian varhaista karsintaa?

”Urheiluteollisuus on viihdettä, jossa huiput toki tienaavat hyvin, mutta ennen kaikkea suuri raha liikkuu organisaatioissa.”

"Kaikista ei voi tulla huippu-urheilijaa, mutta kiinnostus lajiin ja liikuntaan voi säilyä ja kantaa läpi koko elämän."