Sari Helin: Viini, tuo äidin pikku apulainen

Viinin juomiselle löytyy aina hyvä perustelu. Silti myös skumppalasiin voi hukkua. Riippuvuuden koukkuun voi napsahtaa kuka hyvänsä, myös hyvä äiti tai mummo tai paras työkaveri, kirjoittaa Sari Helin blogissaan.

Sari Helin
Sari Helin.
Liisa Valonen

Seksihelteet ovat auttamattomasti takana ja työelämä edessä. Kesän hiipumista ankeuttaa monessa huushollissa kesällä riehaantunut rakkaus viiniin.

Yllätys, yllätys, alkoholisti ei ole enää potkukelkkaa kesät talvet potkiva torijuoppo, vaan enenevissä määrin nainen, joka hukuttaa stressinsä skumppalasiin.

Viinin lipittäminen on siitä ovela juttu, että sille löytää aina hyvän perustelun. Viiniä voi ottaa hyvän ruoan kanssa, koska olemmehan eurooppalaisia!

Viiniä voi ottaa hyvälle auringonlaskulle, täysikuulle, uusille kesämökkiportaille, vanhoille kesämökkiportaille ja sille tietenkin, että on kesä ja kesämökki. Viini, sehän nyt kuuluu asiaan jo Sinkkuelämää-sarjan ammoisista naisajoista lähtien!

Kumpi haiskahtaa enemmän katkokävelevältä alkoholistilta: Gewürztraminer vai Koskenkorva?

Naiset ottavat viiniästressiin ja äidit ottavat viiniä palkinnoksi siitä, että ovat saaneet lapset nukkumaan. Viinipullosta on tullut äidin oman ajan paras kaveri, jonka henki kaivetaan esiin kun talo vihdoin hiljenee vain aikuisille. Ensin kuluu yksi lasi, sitten toinen, mutta niitä ei lasketa.

Viinin imemistä ei koeta niin suureksi vaaraksi kuin kotimaisen kirkkaan kittaamista, vissiin sen takia, että viinissä on hienommat etiketit hienoilla kielillä kirjoitettuna. Kumpi haiskahtaa enemmän katkokävelevältä alkoholistilta: Gewürztraminer (siirryt toiseen palveluun) vai Koskenkorva?

Viinistä on tullut ruuhkavuotisten energiajuoma, palkinto siitä, että on taas selvitty kaikista elämän tiellemme asettamista haasteista. Kippis myös ruotsiksi.

Moni nainen aloittaa iloisen alamäkensä Gewürztramineria siemaillen. Nainen kestää alkoholia heikommin kuin mies, mutta siitä huolimatta juo jo kuin mies. Naisten viinikestävyys kasvaa eikä känniin tulla enää niin vähäpätöisestä määrästä kuin yksi pullollinen.

Riippuvuuden koukkuun voi napsahtaa kuka hyvänsä, myös hyvä äiti tai mummo tai paras työkaveri.

Viinin lisä- ja vierasaineita ei tunneta, eikä niitä listata – eihän viinipäissä olla köyhiä eikä etenkään kipeitä. Viinin lipittely yhdistää ystävyksiä ja viinin pyhästä piiristä irtoava voi tulla syrjäytetyksi myös ystävistään iäksi.

Verisiskot eivät sylje lasiin vaan jakavat yhteisen, jalon kokemuksen sisustukseen hyvin sopiva lasi huulillaan. Näin tämä on meille myös markkinoitu ja elokuvissa esitetty.

Silti myös skumppalasiin voi hukkua. Jos viinin juonnista ei pysty pitämään niin pitkää taukoa kuin itse haluaa, vaan pullo aukeaa suunniteltua aiemmin, on kyse riippuvuudesta.

Jos viiniä ottaa pakosta eikä halusta, silloin on kyse riippuvuudesta. Jos koko päivä menee lasillisen odotuksessa, on kyse riippuvuudesta.

Riippuvuuden koukkuun voi napsahtaa kuka hyvänsä, myös hyvä äiti tai mummo tai paras työkaveri – työikäisten kuolemissa alkoholi on yhä isossa roolissa.

Yök, miten rahvaanomaista, ei kosketa meitä, joilla on Gewürztraminer.

Siinä missä edelliset sukupolvet tottuivat pöydän jalan viereen piilotettuihin pulloihin, meidän lastemme sukupolvet oppivat kilistämään sivistyneesti.

Lapset tottuvat näkemään viinilasin vanhemman nenän edessä joka jauheliha-aterialla. Heille on myös täysin selvää, ettei kukaan palaa kyläreissulta täysin selvänä. Lasten vanhemmat kärsivät viinikrapulansa ja lykkäävät työpalaverit iltapäivään, mutta suurta alkoholinkulutuksen kuvaa se ei muuta.

Hyvälaatuisen viinilasin läpi alkoholismi on vain luusereille, jotka vetävät Tallinnan laivalta lastin omaan käyttöön. Yök, miten rahvaanomaista, ei kosketa meitä, joilla on Gewürztraminer.

Sari Helin
Kirjoittaja on yrittäjä ja Huono Äiti -blogin perustaja