Keskosvauvojen äiti yllättyi kipeistä tunteistaan

"Olinko ihana vauvana?" kysyi kahdeksanvuotias Aino-tytär äidiltään, kirjailija Essi Kummulta eräänä päivänä. Kysymyksestä alkoi prosessi, joka muokkautui keskoskaksosten äidin omaelämäkerralliseksi kertomukseksi siitä, mistä ei yleensä puhuta.

Kotimaa
Essi Kummu; kirjailija Essi Kummu; Lasteni tarina;
Essi Kummu kirjoitti omaelämäkerrallisen tarinan traumatisoituneesta vanhemmuudesta.Tanja Hannus / Yle

Oululaiselle kirjailija Essi Kummulle syntyi kymmenisen vuotta sitten kaksi keskosvauvaa, tyttö ja poika. Vauva-aika sairaalassa oli kipeä kokemus. Mutta kipeys ei hellittänyt otettaan, vaikka vauvat saatiin lopulta terveinä kotiin.

Vauvat olivat toipuneet aivonverenvuodosta, sydänleikkauksista ja siitä, että keuhkot eivät toimi. Menettämisen ja kuoleman pelko, huoli, jäi kuitenkin perheeseen ja äidille.

– Niin kutsuttu normaali vanhemmuus oli minulta täysin kadoksissa. Olin kotona lähinnä huolissani siitä, että minulla ei ole missään mitään laitteistoa, jolla voisin seurata lasteni kuntoa. Kaipasin aanelosia, mittareita ja käyriä, Essi Kummu kertoo vauva-ajan alusta.

Tarina omille lapsille

Vaikeus kiintyä omiin lapsiin on aihe, josta ei juurikaan ole puhuttu. Essi Kummu ryhtyi kirjoittamaan hiljattain julkaistua teostaan Lasteni tarina alunperin ainoastaan omille lapsilleen.

– Ajattelin ensin, että siitä tulee vain minun ja lasteni puheenvuoro, mutta kun olin jo saanut etäisyyttä asiaan, ymmärsin, että aika moni saattaa hyötyä tästä kertomuksesta. Suomessa voi olla monta päältä puhuvaa ja sisältä vaikenevaa ihmistä, Kummu pohtii.

– En osannut suhtautua keskosaikaan ja sitä mitä sairaalan osastolla tapahtuu. Poikani oli pitkään hengityskoneessa. Keskosvauvoihin ei saa koskea ja niitä ei saa hoitaa. Ihminen on kuitenkin eläin, joka haluaa haistaa, nuuhkia, kosketella, ruokkia, ravita ja suojella. Kun vauva syntyy kauhean pienenä, tämä ei ole mahdollista.

Traumat siirtyvät sukupolvilta toiselle

Vanhemmuuteen liittyy runsaasti asioita, joita ei sanota ääneen. Odotuksia ladataan sekä äidille että isälle. Kummu on oivaltanut, että vanhemmuuden traumat ja muut pelot peritään. Perheet vaikenevat sukupolvesta toiseen.

Minkä takia Jumala antoi minulle kaksi lasta kerralla, eikö hän näe että olen epäkelpo?

Essi Kummu

– Olen puhunut teoksessani traumatisoituneesta vanhemmuudesta ja oivaltanut, että omat vanhemmat ja isovanhemmat ovat kärsineet samasta asiasta. Molemmat isoisäni ovat tulleet sodasta traumatisoituneina. On ollut outoja tilanteita, joissa tulee jokin murtuma tai raivokohtaus, Kummu kertoo.

Selittämättömiä tunteita muillakin

Kirjan kirjoittamisprosessi loppui noin vuosi sitten. Essi Kummu tajusi tuolloin, että kymmenen vuoden ajan hänellä on ollut selittämättömiä kauhun, pelon ja lamaannuksen tunteita ja järjenvastaisia tunteita suhteessa omiin lapsiin.

– Olen ajatellut, että olen huono äiti enkä kelpaa. Minkä takia Jumala antoi minulle kaksi lasta kerralla, eikö hän näe että olen epäkelpo, Kummu kertoo pohtineensa.

Lasteni tarina on poikinut paljon tunteikasta palautetta. Kirjailija on huomannut helpotuksekseen, että myös terveiden vauvojen ja lasten vanhemmilla saattaa olla samankaltaisia tuntemuksia.

– En ole mistään kirjastani saanut näin paljon kiihkeää palautetta. Ihmiset ovat kertoneet asioita hirvittävän läheltä.