Ystävyys on mieletön munkki - yksikin riittää, jos se on hyvä

Psykologin mukaan ystävyys on harvinaista herkkua, jota kaikki eivät koskaan koe. Varsinkin aikuisena ystävien löytäminen on vaikeaa. Yksi syy voi olla se, että aikuisen lauma on jo täynnä, kun taas lapsena tilaa uusille ihmisille vielä löytyy.

Kotimaa
kaksi naista halaa
Katugallupissa todetaan, että yksikin ystävä riittää, jos se on hyvä. Usein sydäystävät ovat löytyneet jo kouluaikoina. Aikuisena ystäviä on löytynyt esimerkiksi harrastuksista.

Lapset löytävät kavereita koulusta, mutta aikuisena uusien ystävyyssuhteiden luominen tuntuu usein hankalalta. Monelle tärkeimmät ystävät ovat vielä aikuisenakin niitä, joihin aikoinaan koulussa tai opiskeluaikoina tutustui.

Psykologi Tuija Matikka tuntee ilmiön. Hänen mukaansa yksi syy aikuisena ystävystymisen vaikeuteen on se, että aikuisikään ehtineet ihmiset ovat jo eriytyneet omille teilleen eikä yhdistäviä tekijöitä ole niin paljon kuin lapsena.

- Kun ollaan koulussa tai leikitaan samalla pihalla, ovat olosuhteet kaikilla hyvin samanlaiset. Mutta mitä vanhempia ollaan, sitä erilaisimmista taustoista ihmiset tulevat, eikä välttämättä synny sellaista yhteisyyden tunnetta, josta ystävyys kumpuaa.

Aikuisiällä uusia ystäviä kannattaa Matikan mukaan lähteä metsästämään esimerkiksi harrastusten parista.

- Yhteisen mielenkiinnon kautta voi syntyä tilanne, jossa se ystävyys syntyy itsestään.

Ihmisen laumaan mahtuu 150 ihmistä

Matikan mukaan syitä aikuisten hankaluuksiin solmia uusia ystävyyssuhteita voi etsiä myös evoluutiopsykologiasta: ihmisen laumaan mahtuu keskimäärin 150 ihmistä ja aikuisella tuo lauma on jo kasassa.

Ehkä sen takia se tuntuu lapselle niin helpolta, että ystäväkiintiötä on lapsella niin paljon jäljellä.

Tuija Matikka

- Kun ihminen on lapsi, lauma on oma perhe ja naapurin lapset ja lähisuku. Sitten, kun mennään kouluun, lapsi oikein imuroi omia luokkalaisiaan laumaansa. Ehkä sen takia se tuntuu lapselle niin helpolta, että ystäväkiintiötä on lapsella niin paljon jäljellä, Matikka pohtii.

Ajatus 150 ihmisen laumasta on peräisin brittiläiseltä antropologilta ja evoluutiopsykologilta Robin Dunbarilta. Hän on tutkimuksissaan havainnut, että ihmisaivot voivat ylläpitää noin 150 merkityksellistä ihmissuhdetta kerrallaan.

Matikka korostaa, että Dunbarin luku on keskiarvo ja ihmisten välillä on isojakin eroja.

- On ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, joilla on ihan mielettömästi kavereita ja tuttuja ja sitten on sellaisia ihmisiä, joilla porukka on pienempi. Eivätkä kaikki 150 ihmistä tietenkään ole ystäviä. Kunnon ystäviä voi yleensä olla korkeintaan kymmenen.

Puoliso ei riitä ainoaksi ystäväksi

Moni ruuhkavuosiaan elävä saattaa ajatella, että omassa kumppanissa ja perheessäkin on ihan tarpeeksi ihmissuhdetta. Matikan mukaan perheellinenkin tarvitsee ystäviä: puolison niskaan ei kannata lastata liikaa paineita.

- Moni lähtee siitä, että puoliso on paras ystävä. Meillä on sellainen romanttinen ajatus, että puoliso täyttää kaikki tarpeet, mutta se voi käydä liian raskaaksi.

Muutenkin on hyvä, jos ystäväpiirissä on erilaisia ihmisiä: yhden kanssa voi keskustella henkeviä, toisen kanssa kikatella kahviloissa ja kolmannen kanssa harrastaa kuorolaulua.

- Meissä on erilaisia puolia, ja jos me ei saada toteuttaa erilaisia rooleja ja ominaisuuksia, niin oma itse kapeutuu. On hyvä, jos on rajumpaa porukkaa ja sitten vähän hissukampaa, niin eri puolet pääsevät kehittymään.

Lapsuusajan ystävien kanssa ei enää aikuisena ole välttämättä muuta yhteistä kuin menneisyys, mutta sekin on Matikan mukaan arvokasta.

- On tärkeää, että on ihmisiä, jotka ymmärtävät, mistä tulen ja mistä puhun. Varsinkin jos ei ole sisaruksia, joiden kanssa voisi puhua omasta kodista tai vaikka vanhoista opettajista.

Ystävyys on harvinaista herkkua

Ystävyyttä ja tuttavuutta ajatellaan yleensä saman jatkumon osina: tuttavia on meillä jokaisella, mutta ystävät ovat harvemmassa.

Esimerkiksi lapsilla ei Matikan mukaan yleensä ole ystäviä vaan pikemminkin tovereita tai kavereita, sillä lapsi ei kykene vielä ylläpitämään ystävyyssuhteita. Aikuisillekin ystävyys on harvinaista herkkua.

Jos ei ole kokenut ystävyyttä, ei osaa sitä kaivatakaan. Mutta on se mieletön munkki.

Tuija Matikka

- Ystävyys vaatii avoimuutta, johon ei aina pysty. Se perustuu luottamukseen ja on myös hyvin herkkä särkymään. Monesti ei edes huomaa, että ystävyys särkyy. Toinen vain vetäytyy ja lakkaa avautumasta.

Toisaalta vaikka ei omistaisi yhtään pitkäaikaista sydänystävää, voi sattumalta tavata ihmisiä, joista tulee ystäviä hetkeksi.

- Esimerkiksi junamatkan aikana voi tavata ihmisen, jonka kanssa voi puhua ihan suoraan. Voi olla pistemäisiä ystävyyksiä.

Matikan mukaan ihminen voi hyvin elää ilman ystäviäkin - joskin ystävä varmasti tekisi kaikille hyvää.

- Jos ei ole kokenut ystävyyttä, ei osaa sitä kaivatakaan. Mutta on se mieletön munkki, jos pääsee sellaisen kohtaamaan.