Roope Lipasti: Halkaisukirvesmies

Roope Lipastin kirjoituskokoelma Halkaisukirvesmies saa lukijansa hyvälle mielelle ja omaa arkea ja elämää alkaa kenties katsella hieman toisella tavalla, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Roope Lipasti
Roope Lipasti: Halkaisukirvesmies -kirjan kansi
Atena kustannus Oy

Kesätauko Pikkaraisen kirjakammissa sujui mökkeillen, kirjoja lukien sekä lapsia ja lapsenlapsia laskien pitkin Etelä-Suomea. Kovat helteet eivät ole minun suosikki-ilmoja, koska öisinkin on niin lämmintä, että nukkuminen on yhtä lakanoissa kieriskelyä ja tyynyn kääntelyä. Onneksi helteet ovat takanapäin ja on palattu hieman inhimillisempiin keleihin. Nukkuminenkin sujuu taas entiseen malliin.

Roope Lipasti on löytänyt oman perheensä elämää seuratessaan jotakin olennaista ja kaikille lapsiperheille ominaista.

Juha Pikkarainen

Yksi kesätauon mieluisimmista lukukokemuksista oli Roope Lipastin pääosin eri lehdissä ilmestyneistä kirjoituksista koottu teos nimeltään Halkaisukirvesmies, alaotsakkeena elämä ja vähäisemmät teot. Kirjan kansikuvan ja mainion kuvituksen on tehnyt Elina Warsta. Kirjan on kustantanut Atena. Vuonna 1970 syntynyt Roope Lipasti on vuonna 2006 alkaneella kirjailijaurallaan julkaissut kaikkiaan jo 12 teosta, viisi lastenkirjaa, viisi aikuisille kirjoitettua kirjaa ja kaksi tietoteosta. Koulutukseltaan Lipasti on kirjallisuuden maisteri. Hän asuu perheineen Liedossa vanhassa omakotitalossa, jossa riittää monenlaista tekemistä kirjoittamisen ohella, kuten kirjan lukija tulee huomaamaan.

Perheen sisäistä huumoria

Halkaisukirvesmies kertoo nelilapsisen perheen elämästä. Kirjan kirjoitukset on koottu viikonpäivien mukaisesti ja jokaiselle päivälle on valittu oma värinsä, joka kirjoittajan mielestä kuvastaa parhaiten viikonpäivän luonnetta: maanantai on punainen, tiistai on violetti, keskiviikko on sininen, torstai on suklaanruskea, perjantai on keltainen, lauantai on valkoinen ja sunnuntai on tummanharmaa. Vaikka suurin osa kirjan kirjoituksista on julkaistu aikaisemmin eri lehdissä, on kirjasta saatu koottua toimiva kokonaisuus. Mielestäni Roope Lipasti on löytänyt oman perheensä elämää seuratessaan jotakin olennaista ja kaikille lapsiperheille ominaista. Hyvin monia asia tapahtui aikanaan meidänkin perheessä aivan samoin. Monista hauskoista sattumuksista on kasvanut perheen sisäistä huumoria, jota toiset eivät välttämättä heti ymmärrä. Näin on varmasti käynyt muillekin.

Roope Lipasti nauraa lämpimästi myös omille tekemisilleen ja tekemättä jättämisilleen. Hyvin hupaisa pieni tarina on laskelma oman työn arvosta eli siitä miten paljon säästää rahaa perheen autojen renkaanvaihdossa, kun vaihtaa renkaat itse. Tosiasiassa touhu tuli tietenkin maksamaan moninkertaisesti sen, mitä renkaanvaihdosta autokorjaamolla olisi joutunut maksamaan. Ja lopulta ne renkaat piti kuitenkin vaihtaa siellä autokorjaamolla, jotta lisäkuluilta ja erilaisilta vaurioilta vältyttiin. Mutta pitihän asiaa kuitenkin yrittää.

Hyvän mielen kirja

Lipasti on ripotellut kirjoituksiinsa paljon lastensa sanontoja ja sanojen väärinymmärryksiä, jotka luonnollisesti huvittavat lukijaa. Omaa kieltä opetellessaan lapsi keksii omia sanoja, jotka ovat vähän sinnepäin. He myös kuuntelevat tarkalla korvalla vanhempiensa ja sisarustensa puheita ja sijoittavat oikein tai väärin kuulemiaan sanoja niiden oikeista merkityksistä poiketen.

Ajatellaan nyt vaikka sellaisia sanoja kuin korotus, pääkallo, paistiainen, selvitys, muodosto, stragedinen ja kannusmurffi. Meillä niitä on käytetty seuraavissa konteksteissa:

  • Koskas mulla se korotus (rokotus) taas onkaan?
  • Äiti, mun pääkallo ei jaksa enää syödä!
  • Hei, onko toi se paistiainen (ravintolan kokki)?
  • Selvitys ratkesi! (Arvoitus: joulukalenterin luukusta oli suklaa pudonnut ennen aikojaan ja kuva näkyi.)
  • Voinks mä nyt tallentaa tän muodoston? Kuule, mä varustan tän stragedisesti (eväslaukun; kenraaliainesta)!
  • Häh! Mähän pyysin leivän päälle kannusmurffia! (Ei, älkää kysykö!)

Roope Lipastin kirjoituskokoelma Halkaisukirvesmies saa lukijansa hyvälle mielelle ja omaa arkea ja elämää alkaa kenties katsella hieman toisella tavalla, kun huomaa, että myös muillekin voi sattua melkein mitä tahansa. Lukemisiin.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja