Rutiinilla evakkoon: Manilan köyhät totuttelevat katastrofeihin

Bagong Silangin väki on tottunut äkkilähtöön. Viiden viime vuoden aikana vesi on noussut kahdesti kolmeen metriin peittäen alleen talot ja kadut. Joka vuosi saapuvilla monsuunisateilla pitää osata ennustaa tulvavaara: riittääkö katolle kiipeäminen vai kannattaako paeta?

Ulkomaat
Pelastusharjoitus.
Manilan riskialueilla opetellaan nyt evakuoitumista ja pelastustöitä, jotta rajuilmojen kanssa opitaan elämään.Kirsi Crowley

Bagong Silang, toiselta nimeltään Barangay eli kylä numero 176 Caloocanin köyhälistöalueella on Filippiinien tiiveimmin asuttuja lähiöitä. Tällä pääkaupunki Manilan alueella asuu liki 300 000 ihmistä noin viiden neliökilometrin alueella. Se on yli 20 kertaa Helsingin väestötiheys.

Nyt väki on taas liikkeellä. Tällä kertaa käynnissä on tulvaevakuointiharjoitus Suomen ja Filippiinien Punaisen Ristin johdolla. Palosireeni ulvahtaa kolmannen kerran ja asukkaat tietävät, että lähdön hetki on käsillä.

Teresita Camison hökkeli ei kestä pienempääkään sadetta ja tuulta. Se on kyhätty puusta ja aaltopellistä.

– Katto lentää pois, talo keikahtaa ja joudumme rakentamaan uudestaan, Teresita huokaa.

Tulvavaaran vuoksi maja on rakennettu hauraiden lautojen päälle parin metrin korkeuteen. Talossa ei ole ovea, joten Teresita nousee yhdeltä kulmalta pressun alla oleville tikapuille. Ne johdattavat pimeään huoneeseen, jossa on vain patja. Talo on kaatunut ja korjattu kuin korttitalo niin monta kertaa, että omaisuutta on turha kerätä.

Teresitan kodin vieressä virtaa Marilao-joki. Veden virtaa värittävät muovipussi ja muut roskat. Koti on rakennettu joesta kuivatulle maalle, joka on liejuista sohjoa kuivallakin. Sateella joki tulvii pihaan.

Vastarannalla on rivi betonista rakennetuja slummiasuntoja. Pullistuvan Marilaon vesi täyttää nekin armottomalla voimalla, kun lähellä sijaitseva La Mesa -pato joudutaan avaamaan rankkasateilla.

Hallitsematon kaupungistuminen, köyhyys ja riittämätön jätehuolto pahentavat Manilan vakavaa tulvaongelmaa. Jätehuolto, WC:t ja viemäröinti ovat slummeissa alkeellisia. Jätteitä päätyy jokeen tukkimaan veden ulosmenotiet.

Teresitan kodin takana slummi jatkuu labyrinttimaisina kujina, joiden umpeen rakennetuissa sokkeloissa isot perheet sulloutuvat pieniin huoneisiin. Evakuointiharjoitukseen osallistuvat sotilaat ja paikalliset vapaaehtoiset saapuvat paikalle paarien kanssa hakemaan pienen, liikuntavammaisen tytön. Matka sokkeloon kestää varttitunnin. Siinä ajassa rankkasateella vesi olisi voinut nousta jo liian korkealle. Silloin reikiä ja ojia täynnä olevat kadut ovat mahdottomia kulkea, vaikka vettä olisi vain polviin asti. Evakuointiharjoituksia järjestetäänkin siksi, että etäisyyksien ja vaikeiden teiden takia pelastajat eivät pääse valtaviin slummeihin nopeasti. Ihmisten täytyy osata pelastaa itse itsensä.

Uimataidottomien pelottava kahluu

Rose Marie Ferolino matkaa kolmen lapsen kanssa kohti evakuointikeskuksena toimivaa koulua. Hän kertoo perheen olevan aina valmiina lähtöön. Kaksi vuotta sitten he melkein kiipesivät katolle, mutta kahlasivat slummista Bagong Silangin koululle. Matka oli pelottava, koska kukaan perheenjäsenistä ei osaa uida. Asukkaita pelastettiin katoilta kumiveneillä. Moni ei halunnut lähteä kodeistaan peläten varastelua.

– Haluan muuttaa täältä pois, mutta meillä ei ole varaa. Täällä tulvii liian usein, sanoo Rose Marie Ferolino. Sama ongelma on sadoilla tuhansilla muilla. Bagong Silang on yksi parista sadasta Caloocanin alueen slummeista Manilan pohjoisosassa. Sinne virtaa jatkuvasti maaseudulta väkeä, joka etsii työtä suurkaupungista. Vaikka asukkaita siirretään muualle, slummiin saapuu uusia toiveikkaita. Hallituksen rakentamat asunnot köyhille ovat yleensä kaukana kaupungista. Niistäkin asukkaat palaavat köyhälistökortteleihin.

Filippiinien hallitus voisi parantaa jätehuoltoa, rakentaa tulvaesteitä ja vähentää köyhyyttä. Mutta rajuilmoja ei kukaan voi pysäyttää. Maan yli pyyhkii joka vuosi parikymmentä taifuunia. Manila sijaitsee lähes merenpinnan tasolla alttiina tulville. Ilmastonmuutos on haavoittanut Filippiinejä entisestään. YK:n alaisen Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n mukaan merenpinta saarivaltion rannikolla on noussut kolme kertaa enemmän kuin keskimäärin maailmassa viime vuosisadan alusta saakka. Merenpinnan lämpeneminen voimistaa myrskyjä.

– Taifuuni Haiyanin jälkeen todettiin, että täällä Tyynen valtameren länsiosissa merenpinta on hyvin lämmintä, mikä aiheuttaa sen, että taifuuneista ja myrskyistä tulee paljon kovempia. Meidän on totuttava siihen, että myrskyjä tulee koko ajan lisää ja myrskyjen mukana tulee joko sadevettä tai kovia tuulia tai hyökyaaltoja, joita nähtiin Haiyanin yhteydessä, sanoo Suomen Punaisen Ristin Johanna Klinge, joka seurasi evakuointiharjoitusta. Suomen ulkoministeriö rahoittaa SPR:n katastrofivalmiuskoulutusta Filippiineillä yli 660 000 eurolla.

Filippiinien Punaisen Ristin katastrofivalmiuspäällikkö Roderic Salve sanoo, että katastrofien määrä on lisääntynyt kymmenen viime vuoden aikana.

– Jos sama jatkuu vielä 10 tai 20 vuotta, ehkä Haiyan-taifuunia ei pidetäkään enää supertaifuunina vaan aivan tavallisena taifuunina, hän pohtii.

Keski-Filippiinejä viime marraskuussa riepotellut Haiyan-taifuuni oli yksi maailmanhistorian pahimmista hirmumyrskyistä. Yli 6 000 ihmistä kuoli ja miljoonat menettivät kotinsa. Tuhoalueilla moni asuu yhä telttakylissä.

Filippiineillä panostetaankin nyt ennakointiin, jotta riskialueilla asuvat oppivat elämään vaihtelevien ja arvaamattomien säiden ja katastrofiriskin kanssa.

Kirsi Crowley