"Puoli miljardia tuntui sopivalta summalta"

Ruotsalainen monimiljonääri Björn Carlson satsaa eläkepäivänsä ja 500 miljoonaa kruunua omia rahojaan Itämeren hyväksi.

Ulkomaat
Sinilevää kuvattuna merellä Helsingin edustalla 23. heinäkuuta 2014.
Sinilevää kuvattuna merellä Helsingin edustalla 23. heinäkuuta 2014.Roni Rekomaa / Lehtikuva

Entinen investointipankkiiri Björn Carlson on viettänyt vuosikymmeniä Tukholman saaristossa ja nähnyt meren sairastuvan. Kulunut kesä helteineen ja massiivisine levälauttoineen oli jälleen muistutus siitä, miten huonossa kunnossa Itämeri on.

Alueen valtioiden lisäksi monet yksityishenkilöt ovat aktivoituneet Itämeren pelastamiseksi. Björn Carlsonilla toimintamahdollisuuksia tosin on keskivertoaktivistia enemmän.

Vuosituhanteen vaihteessa Carson myi menestyneen liiketoimintansa ja sai rahaa "enemmän kuin itse tarvitsee". Muutaman vuoden eri vaihtoehtoja punnittuaan mies perusti vuonna 2005 säätiön ja lahjoitti sille varat omasta taskustaan.

– Puoli miljardia tuntui sopivalta summalta, Carlson sanoo Yle Uutisille rantalaiturilla Värmdön rannikkokunnassa lähellä Tukholmaa.

Baltic Sea 2020 -säätiön tehtäväksi tuli kuluttaa viidentoista vuoden aikana 500 miljoonaa kruunua eli yli 50 miljoonaa euroa tuottoineen Itämeren hyväksi.

– Ilmaston lämpeneminen on maailman suurin ympäristöuhka. Mutta meille Itämeren ympärillä asuville se suurin ympäristöongelma on kyllä Itämeri, Björn Carlson sanoo.

Itämeri.
Björn Carlsonin säätiö haluaa saada pelkän uuden tutkimustiedon sijaan aikaan konkreettisia tuloksia.Eila Haikarainen / Yle

Varaa etsiä, kokeilla ja epäonnistua

Carlsson ei niinkään halua puhua itsestään tai rahoistaan vaan itse asiasta, Itämeren auttamisesta.

– Kolme suurta ongelmaa ovat ylilannoittaminen, ympäristömyrkyt ja ylikalastus, Carlson luettelee.

Hänen säätiönsä haluaa saada pelkän uuden tutkimustiedon sijaan aikaan konkreettisia tuloksia. Kymmenissä projekteissa on etsitty tapoja palauttaa Itämeren turskakanta kestävälle tasolle, muuttaa eläinlantaa energiaksi, lobata EU-tasolla läpi järkevämpää kalastuspolitiikkaa, renovoida kokonaisia saastuneita merenlahtia ja niin edelleen.

Kaikki rahat on tarkoitus käyttää vuoteen 2020 mennessä, mikä jo itsessään on osoittautunut haasteeksi. Onnistuneiden sijoitusten vuoksi rahaa on edelleen jäljellä useita satoja miljoonia kruunuja.

Säätiön rahoittaman Elävä rannikko -projektin vetäjä Linda Klumbad toimi aiemmin tutkijana yliopistolla. Hän toteaa, että valtion rahoilla käynnissä oleva Björnöfjärdenin lahden kunnostus Värmdössä ei olisi mahdollista.

– Voidaksemme toimia näin rajatulla alueella näin lyhyessä ajassa ja analysoidaksemme tuloksia niin tarkasti kuin teemme ulkoinen rahoitus on kyllä välttämättömyys, Kumblad toteaa.

Ja kun rahoitus on turvattu, myös epäonnistumisiin on varaa. Säätiön simpukanviljelyaltaat tuhoutuivat muutama vuosi sitten talvijäihin ja viimein kasvamaan saadun turskakannan yksilöt osoittautuivat kitukasvuisiksi.

– Myös epäonnistumisten kautta saamme uutta tietoa, vaikkei se olisikaan sitä, mitä aluksi toivottiin, toteaa säätiön toiminnanjohtaja Conrad Stralka.

Kymmenet miljoonat vain pisara Itämeressä

Björn Carlson on tuskallisen tietoinen siitä, että 50 miljoonaa euroa on haasteen kokoon nähden sittenkin vain pisara meressä. Kokonaisen meren tervehtyminen vie valtavasti aikaa.

– Emme mittaa menetystämme tai epäonnistumistamme vain tuloksissa, vaan niissä merkityksellisissä projekteissa, joihin olemme voineet osallistua, Carlson sanoo.

Entä mitä sitten tapahtuu vuonna 2020, kun säätiön itselleen asettama takaraja on saavutettu?

– Toivon että rahat on käytetty ja niistä on ollut hyötyä. Rahoja tarvitaan juuri nyt eikä myöhemmin, sanoo 79-vuotias Björn Carson rauhallisesti. Jyrki Hara / Yle Uutiset, Värmdö