Vanhuksille haetaan edunvalvontaa usein liian myöhään – läheiset vetävät rahaa välistä

Maistraateissa ja käräjäoikeuksissa edunvalvontaa koskevien asioiden määrä ja käsittelyajat kasvavat vuosi vuodelta. Eniten edunvalvojia haetaan vanhuksille. Varsinais-Suomen muistiyhdistyksen mukaan ei ole harvinaista, että joku läheisistä vetää välistä, jolloin ilman edunvalvojaa oleva muistisairas vanhus menettää rahojaan.

Kotimaa
Muistiyhdistyksen neuvoja valistaa vanhusta edunvalvonta-asioista peliautomaattihallissa.
Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksen aluesuunnittelija Marjut Aalto kertoo Teuvo Vihervuorelle edunvalvonta-asioista. 86-vuotias Vihervuori ei koe tarvitsevansa edunvalvojaa.Dmitri Volgin / Yle

Edunvalvonnan piirissä oli viime vuonna yli 64 000 henkilöä. Pisimpään hakemuksen käsittely kestää Lounais-Suomessa.

– Kovilla ollaan oltu työmäärän koko ajan kasvaessa ja henkilöstömäärän vähentyessä. Hakemuksen käsittely kestää keskimäärin viisi kuukautta, toteaa Lounais-Suomen maistraatin edunvalvontapalveluiden päällikkö Anne Oksanen.

– Edunvalvonnan tarpeeseen herätään vasta siinä vaiheessa, kun on kiire ja sitten ihmetellään, miksi prosessi kestää näin kauan. Moitteita saadaan usein, Oksanen lisää.

Muistisairaan rahoja katoaa 

Edunvalvojan määräämisestä on säädetty laki holhoustoimesta. Täysi-ikäiselle voidaan määrätä edunvalvoja, jos hän on sairauden tai henkisen toiminnan häiriintymisen vuoksi kykenemätön huolehtimaan itsestään tai varallisuudestaan. Useimmiten edunvalvoja määrätään huolehtimaan päämiehen kaikista taloudellisista asioista.

Maistraatti voi priorisoida tapauksen, jos esimerkiksi edunvalvonnan tarpeessa oleva on menettämässä suuren summan rahaa tai jos muistisairaan vanhuksen asunto tai muuta omaisuutta on jo myynnissä.

– Ei ole lainkaan harvinaista, että muistisairaalta vanhukselta katoaa suuriakin summia rahaa ennen kuin edunvalvojaa lähdetään ylipäätään hakemaan, kertoo muistineuvoja Leeni Eriksson Varsinais-Suomen Muistiyhdistyksestä.

Tämä on aikamoinen käsiteviidakko.

Lounais-Suomen maistraatin edunvalvontapalveluiden päällikkö Anne Oksanen

– Tulee ilmi myös sellaisia tapauksia, että vanhusta autetaan monin tavoin, mutta auttamisesta saadut palkkiot ovat kohtuuttoman suuria, Eriksson huokaa.

Tietämättömyys ja väärinkäsitykset sukulaisten kesken herättävät helposti epäluuloja ja kyräilyjä. Laskujen maksamisesta voi tulla isojakin ongelmia.

– Joskus diagnoosi muistisairaudesta tehdään vasta sitten, kun kotona on iso kasa perintään menneitä laskuja, Eriksson sanoo.

Suomessa on noin 130 000 muistisairasta. Uusia diagnooseja tehdään yli 13 000 tänä vuonna. Muistiluotsit jakavat eri puolilla Suomea tietoa muistisairauksista ja edunvalvonnasta.

Lääkärinlausunnot ristiriitaisia ja termit epäselviä

Edunvalvojaa voi hakea henkilö itse. Myös joku muu voi tehdä henkilön edunvalvonnan mahdollisesta tarpeesta ilmoituksen maistraatille. Kun henkilö hakee edunvalvojaa itse, maistraatti voi määrätä sen. Muissa tapauksissa edunvalvojan määrää käräjäoikeus maistraatin hakemuksesta.

Ei ole lainkaan harvinaista, että muistisairaalta vanhukselta katoaa suuriakin summia rahaa ennen kuin edunvalvojaa lähdetään ylipäätään hakemaan.

Leeni Eriksson, Varsinais-Suomen Muistiyhdistys

Oma hakemus edellyttää, että henkilö ymmärtää asian merkityksen ja pyytää tiettyä henkilöä edunvalvojakseen. Useimmiten on vaikeaa tietää, ymmärtääkö henkilö olevansa edunvalvonnan tarpeessa. Lääkärinlausunnot ovat ensiarvoisen tärkeitä päätöksiä tehtäessä.

– Lääkäreiden lausuntoja tulee terveyskeskuksista, sairaaloista ja yksityislääkäreiltä. Ne ovat usein keskenään erilaisia jopa täysin ristiriitaisia, mikä entisestään viivyttää hakemuksen käsittelyä, Anne Oksanen sanoo.

Myös edunvalvontaan liittyvä termistö tuottaa päänvaivaa niin terveyshoidon henkilökunnalle kuin viranomaisille, omaisista puhumattakaan.

– Tämä on aikamoinen käsiteviidakko, Oksanen tunnustaa.

– Jopa juristeille termit saattavat olla epäselviä. Edunvalvonta, edunvalvontavaltuutus ja yleinen edunvalvoja sekoitetaan jatkuvasti.

Lain soveltaminen kirjavaa

Vanhenemista ja sen tuomia oikeudellisia ongelmia on alettu tutkia vasta viime vuosina. Oikeustieteen tohtori ja tutkijatohtori Johanna Tornbergin väitöstutkimuksen mukaan edunvalvontaa koskevan lainsäädännön soveltamisessa on kirjavuutta.

– Karkeimpia esimerkkejä edunvalvojaa koskevan yhteistoimintavelvollisuuden ja päämiehen kuulemisen laiminlyömisestä ovat tilanteet, joissa edunvalvoja ei ole kuullut päämiestään lainkaan ennen tämän asunnon myymistä, vaikka päämies olisi kyennyt ymmärtämään asian merkityksen, Tornberg kertoo.

Aina ei muisteta sitä, että edunvalvonta myös turvaa päämiestä, ei pelkästään rajoita.

Lounais-Suomen maistraatin edunvalvontapalveluiden päällikkö Anne Oksanen

– Edunvalvojan on aina ilmoitettava pankille, saako päämies käyttää tilejään vai onko käyttöoikeus vain edunvalvojalla, Tornberg sanoo.

Tornberg kirjoittaa yleisteosta edunvalvonnasta oikeustieteen tohtori ja käräjätuomari Matti Kuulialan kanssa, joka on myös väitellyt aiheesta.

Yleiset edunvalvojat työskentelevät oikeusaputoimistoissa. Useimmiten edunvalvojaksi hyväksytään päämiehen läheinen tai muu yksityinen tehtävään sopiva henkilö. Maistraatti tarkistaa vuosittain edunvalvojien tekemät kuitit ja tilitykset.

Edunvalvontavaltuutus piirongin laatikkoon heti

Oman edunvalvontavaltuutuksen voi tehdä jo hyvissä ajoin ennen kuin muisti pettää tai sairaus iskee. Valtuutettu toimittaa valtuutuksen maistraattiin vahvistettavaksi ja rekisteröitäväksi sitten, kun valtuuttaja tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan.

Valtuutuksia tuleekin maistraatteihin vahvistettavaksi yhä enemmän: pari vuotta sitten muutama sata, nyt ollaan jo muutamissa tuhansissa koko valtakunnassa.

Nyt on herättävä huomaamaan, että yhteiskunta ei pysty hoitamaan ihan kaikkea.

Lounais-Suomen maistraatin edunvalvontapalveluiden päällikkö Anne Oksanen

Todellista tehtyjen edunvalvontavaltakirjojen määrää ei tiedetä, sillä ne tulevat maistraattien tietoon vasta kun valtuutus otetaan käyttöön.

– Olisi hienoa, jos kaikki tekisivät oman edunvalvontavaltuutuksensa piirongin laatikkoon, mieluummin asianajajan kanssa, jo ajoissa, toteavat Muistiluotsin Liine Eriksson ja Marjut Aalto yhdestä suusta pystyttäessään infokylttejä keskelle turkulaista pelihallia.

Tänä vuonna yhdistys kampanjoi eri puolilla maata, tekee riskitestejä ja kertoo edunvalvonnasta.

Edunvalvonta monelle tabu

– Edunvalvontaan suhtaudutaan usein hyvin kielteisesti. Aina ei muisteta sitä, että edunvalvonta myös turvaa päämiestä, ei pelkästään rajoita, Anne Oksanen muistuttaa.

Oksanen työskentelee valtakunnallisena holhoustoimen edunvalvontapalveluiden prosessinkehittäjänä. Maistraateissa halutaan yhtenäistää ja kehittää toimintatapoja, jotta kaikki tehtävät pystyttäisiin hoitamaan hyvin myös tulevaisuudessa.

– Olen itse pohtinut sitä, että edunvalvojan ja edunvalvontavaltuutetun tehtävät voisi avata myös muille kuin yksityisille henkilöille, esimerkiksi asianajo- tai tilitoimistoille. Korostan kuitenkin, ettei tämä ole vielä mikään prosessinkehittämistyön vahvistettu linjaus. Tällä hetkellä laki ei mahdollista valtuutuksen antamista oikeushenkilön hoidettavaksi.

– Nyt on herättävä huomaamaan, että yhteiskunta ei pysty hoitamaan ihan kaikkea.