Maailma muuttuu, muuttuuko kuntaympäristö?

Onko sillä väliä onko omalla nimellään tutuksi tullut kunta jatkossa itsenäinen vai isomman kaupungin osa? Meneekö siinä itsenäisyys joltakin kaukaiselta byrokratialta, virkamieheltä, valtuuteltulta vai hallintoalamaiselta – kuntalaiselta?

Näkökulmat
Sari Lehtinen

*Suomalaisissa kunnissa eletään nyt monin tavoin lopun aikoja. *Onhan kuntarakenneselvityksiä menossa kautta laajan maan. Jossakin on päädytty pakon edessä sopuun ja aloitettu yhdistymisneuvottelut. On kuntia jo porkkanarahoillakin naitettu kimppaan, mutta hammasten kiristelyn aikoja on vielä edessä.

Helpolla ei kuntia yhteisiin neuvotteluihin ole saatu. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa kaivetaan aina liitoskeskusteluissa naftaliinista vanha Saimaankaupunki-suunnitelma. Sen kärhämät ja syntyneet haavat eivät kuitenkaan enää vuonna 2014 saa olla esteenä asioiden etenemiselle.

Nyt Imatra on tehnyt peliliikkeen ja tarjonnut yhdistymisen kättä emäpitäjä Ruokolahdelle ja Rautjärvelle. Luonteva kokonaisuus, onhan esimerkiksi Imatran ja Ruokolahden tilanne hyvin samankaltainen kuin Lappeenrannan ja Taipalsaaren. Yhteinen työssäkäyntialue ja lukuisat kaupungin tarjoamat palvelut naapurikunnan asukkaille.

Keskustelun toivoisi käynnistyvän vauhdikkaasti ja ennakkoluulottomasti. Nyt on aika luoda uutta ja irrottautua vanhoista klikeistä ja kuntapolitiikasta. Tulee vielä sekin päivä, kun mietitään virkamiesten sijoittumisia, poliittisia voimasuhteita ja palvelutarjontaa Rajapatsaalla tai Rasilassa. Ensimmäiset rohkeat askeleet ovat kuitenkin tärkeitä, että jotain aitoa ja uutta syntyisi. Nyt on paikka miettiä tuon kompaktin tulevan kokonaisuuden palveluja ja tulevaisuutta.

Keskustelun toivoisi käynnistyvän vauhdikkaasti ja ennakkoluulottomasti. Nyt on aika luoda uutta ja irrottautua vanhoista klikeistä ja kuntapolitiikasta.

Kuntalainen joutuu tietysti siinä samalla miettimään omaa asennoitumistaan tulevaan. Vaikuttaako siihen pelkästään palveluiden tarjonta, vai jokin vaikeammin määriteltävä tunne omasta kunnasta ja itsenäisyydestä? Kuntien talous ei ole missään Etelä-Karjalan kunnassa sillä tolalla, että päättäjät voisivat paukutella henkseleitään ja visioida hehkeitä tulevaisuuden kuvia. Loppujen lopuksi kuntalaiselle oleellista on se, onko lapsille päiväkoti ja koulu kohtuullisen etäisyyden päässä, saako siellä asiallista opetusta, onko kunnassa minkäänlaisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia ja mikä varmasti tärkeintä – mistä ne sosiaali- ja terveyspalvelut oikein saa?

Tällä hetkellä Ruokolahti ja Rautjärvi ovat Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin niin sanottuja täysjäseniä. Piiri (Eksote) järjestää sosiaalihuollon palvelut, perusterveydenhuollon sekä erityissairaanhoidon. Osa palveluista löytyy läheltä, mutta monia palveluita varten pitää matkustaa Lappeenrantaan asti. Imatra kuuluu Eksoteen vain erityissairaanhoidon osalta. Ja tämä on asia, joka yhdistymisneuvotteluissa on varmasti yksi keskeinen kysymys. Eikä sitä päätetä pelkästään yhdistymisneuvotteluissa vaan asia ratkeaa hyvin pitkälti valtakunnallisen soteuudistuksen myötä.

Onko ruokolahtelainen siis jatkossa itsenäinen asuessaan Rasilassa tai Virmutjoella? Entä voiko rautjärveläinen kokea vahvaa paikallistunnetta, vaikka päätökset tehtäisiinkin kauempana? Vai katoaako jonkinlainen henkinen paikallisidentiteetti, jos kunnan nimi onkin Imatra? Ja mikä se nimi sitten lopulta onkaan? Voihan se olla vaikka emäpitäjä Ruokolahti!