1. yle.fi
  2. Uutiset

Näkökulma: Miksi päätin rakastaa Stubbin polvihousuja

Suomi yrittää tuplata elintarvikevientinsä. Se vaatii asennemuutosta ja lisää kunnioitusta sutkeille myyntimiehille, kirjoittaa A-studion toimittaja Hanna Säntti.

Näkökulmat

Keltaiset shortsit, teräsmieskisat, taskuliinat ja tietysti ne tweetit. Siinäkö politiikan kova ydin tänä päivänä?

Hanna Säntti

Tunnustan. Olen yksi niistä monista, joita pääministeri Alexander Stubbin otteet välillä huvittavat, välillä ärsyttävät. Suomella menee kuitenkin niin kurjasti, että olen päättänyt niellä enimmän ärtymykseni. Antakaa, kun selitän.

Vienti ei vedä, työttömyys kasvaa, kuluttajien ostovoima näivettyy ja kilpailukyky on hukassa. Mutta moni asia on myös kunnossa. Suomalainen elintarviketurvallisuus ja -tutkimus ovat maailman huippua, terveydenhoitoteknologian vienti kasvaa kohisten, metsäteollisuudessa ja biotaloudessa versovat uudet innovaatiot, kännykkäteollisuuden tuhkasta nousevat uudet kasvuyritykset…

Jos Stubbin rento eleganssi on osa uuden sukupolven esiinmarssia, olen valmis rakastamaan vaikka keltaisia polvihousuja.

Hanna Säntti

Mutta osaammeko me kertoa osaamisestamme ja ideoistamme muille, myydä ja kaupallistaa? Valitettavasti emme. Aivan liian moni suomalainen katsoo sutkeita myyntimiehiä edelleen alta kulmain. Mitä lievät helppoheikkejä, pahaisia pellejä!

Kollektiivinen epäluulo markkinamiehiä kohtaan käy meille kalliiksi. Jos ette usko, vilkaiskaa lahden yli Ruotsiin. Maa on täynnä sulavakäytöksisiä kauppiaita, jotka osaavat myydä ja brändätä kaiken hirvistä näkkileipään ja televerkoista katumuotiin.

Maailman 500:n huippubrändin listalle mahtuu seitsemän ruotsalaisyhtiötä ja kolme tanskalaista ja norjalaista yritystä. Suomalaisyhtiöitä on listalla tasan nolla.

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat kalliin kustannustason maita. Laajan hyvinvointivaltion hinta on korkea veroaste. Näillä palkoilla ja veroilla ei voi kilpailla kiinalaisten kanssa työn hinnalla. Vientieurot vaativat muita laadukkaampia tuotteita ja timantinkovia brändejä.

Surullisinta on, että suomalaiset unohtavat usein jopa valtit takataskuun. Muutama vuosi sitten suomalaiset hieraisivat silmiään Cannesissa maailman suurimmilla markkinointimessuilla. Ruotsalaiset siellä täydellä höökällä myivät svenssoneiden peruskoulua maailmalle. Siis sitä, joka Pisa-tutkimuksissa häviää suomalaiskouluille 6–0!

Kollektiivinen epäluulo markkinamiehiä kohtaan käy meille kalliiksi.

Hanna Säntti

Sama vaatimattomuus vaivaa myös elintarvikevientiä. Vaikka suomalainen ruoka on tutkitusti maailman puhtainta, emme aina muista mainostaa edes sitä muille. Arvaatte varmaan, että Ruotsi on jo vuosia rakentanut ruotsalaistuotteille Try Swedish -brändiä puhtaasta luonnosta, villeistä mauista ja pohjoisesta valosta.

Nyt sekä Suomi että Ruotsi yrittävät tuplata elintarvikevientinsä. Venäjän vastapakotteiden vuoksi uusia vientimarkkinoita pitäisi löytää pikimmiten. Pahoin kuitenkin pelkään, että ilman asennemuutosta vain Ruotsi onnistuu tavoitteessaan.

Siksi on syytä palata pääministerin shortseihin. Mikään ei saa minua uskomaan, että poliitikkojen paino punnitaan taskuliinoilla. Mutta jos Stubbin rento eleganssi on osa uuden sukupolven esiinmarssia – näitä supercellejä, ledilejä ja rovioita, jotka pää pystyssä myyvät ideansa maailmalle – olen valmis rakastamaan vaikka keltaisia polvihousuja. Ihan isänmaallisista syistä.

Lisää Suomen elintarvikeviennistä illan A-studiossa kello 21.05.

Lue seuraavaksi