Suosikkikirjailija riemastui: Cheek ja Mielensäpahoittaja yhdistävät sukupolvia

Kirjailija Tuomas Kyrön sattumalta luoma hahmo Mielensäpahoittaja on viidessä vuodessa noussut pikku tarinoista neljän kirjan kautta valkokankaalle. Kyrö arvelee sankarinsa olevan kuin Cheek: hän yhdistää eri sukupolvia. Eikä 80-vuotiaan narisijan tarina ole vastoin yleistä luuloa vieläkään lopussa.

kirjallisuus
Tuomas Kyrö mietteliäänä Verkatehtaalla
Ajatus on, että jos elokuva menee hyvin, niin sille halutaan jatko-osa. Minun pitää silloin vahvasti tietää miksi jatko-osa pitäisi tehdä. Katsojaluvut tai raha eivät ole riittävä motiivi, pohtii kirjailija Tuomas Kyrö. Miki Wallenius / Yle

Tänään Tuomas Kyrö voi jo myhäillen muistella Mielensäpahoittaja-saagan alkua, jossa näyttelijä Antti Litja luki koomisia tarinoita viiden minuutin paloina Yle Radio Suomessa.

– Kun niitä tuli radiosta ulos, niin sain yhtäkkiä viiltävästä välityöstä palautetta paljon enemmän kuin kaikista aiemmin julkaistuista jutuistani yhteensä. Olin osunut johonkin. Olin kuitenkin kirjoittanut ammatikseni jo kahdeksan vuotta.

Kyrö kääntääkin osan rakettimaisesta suosiosta Antti Litjalle, jonka nariseva äijä radiossa ja äänikirjoissa loi hahmon lihaksi.

– Se auttoi ensimmäisen aallon läpimenossa huomattavasti.

Naiset, tyttäret, Cheek ja Mielensäpahoittaja

Cheekiä ja Mielensäpahoittajaa yhdistää se, että he ylittävät sukupolvia, pamauttaa Kyrö.

Hän kertoo polkupyöräilleensä viime perjantaina uudessa kotikaupungissaan Helsingissä ja huomanneensa, kuinka puistoissa oli paljon äitejä ja tyttäriä nauttimassa siideriä. Siiderittömissä ringeissä oli mukana isoäitejä.

– Sitten hiffasin, että kohtahan Cheek aloittaa stadionkeikkansa.

Hän ei ole pelkästään jupisija. Hän on konservatiivinen anarkisti tai toisin päin

Tuomas Kyrö

Kirjailija arvelee, että Mielensäpahoittajan lukijat jakautuvat kolmeen ryhmään.

– Vanhempi sukupolvi lukee niitä niin, että vihdoinkin kerrotaan kuinka asiat ovat. Heidän lapsensa puolestaan niin, että vihdoinkin kerrotaan kuinka ärsyttäviä vanhukset voivat pahimmillaan olla. Sitten ovat lapsenlapset, joilla on aina erilainen suhtautuminen omiin isovanhempiinsa.

Tuomas Kyrö uskoo että mielensäpahoittaja löytyy meistä jokaisesta. Jokainen tunnistaa universaalin tyypin.

– Hän ei ole pelkästään jupisija. Hän on konservatiivinen anarkisti, tai toisin päin. Sellainen minulla on ollut mielessä.

Kyrön Mielensäpahoittaja on pehmeä sisältä, mutta hänen sukupolvensa ei ole tottunut puhumaan asioista ja tunteista, saati halaamaan.

– En minäkään tuntemattomia halaa, Tuomas Kyrö tirskahtaa.

Naiivit J. Karjalainen ja Tuomas Kyrö

Aivan kuten laulujentekijä J. Karjalainen kykenee tekemään lauluja pienistä yksityiskohdista, kuten lampun volframisydämestä tai meripihkan sisälle jääneistä hyönteisistä, tekee myös Kyrö huomioita arjen pienistä hassuista yksityiskohdista.

– Otan tuon vertauksen ilolla vastaan. Katsoin juuri J. Karjalaisen keikkataltiointia, jossa hän kertoi biisiensä synnystä. Niissä on jotain samaa vilpitöntä naiiviutta kuin itselläni, harvoin mitään syviä syntyjä.

Tänään Mielensäpahoittaja on tehnyt jo irtioton kirjailijasta ja hahmo elää omaa elämäänsä.

– Mulle on ihan jees, että se on vain Mielensäpahoittaja eikä Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja.

Antti Litja juo kahvia
Antti Litja on Tuomas Kyrön mielestä alkuperäinen Mielensäpahoittaja. Teatterinäyttämöillä on nähty muitakin versioita.Miki Wallenius / Yle

Olisiko kansan rakastama hahmo jäänyt syntymättä, jos Ylen Radioteatteri ei olisi tilannut Kyröltä pieniä tarinoita vuonna 2009?

– Kyllä se olisi jotenkin tullut esiin, sillä olin sitä ennen kirjoittanut Isän päivä -nimisiä juttuja, jossa minunlaseni henkilö oli jäänyt vuoteen 1985.

Tuomas Kyrö ei usko, että häntä olisi otettu edes todesta, jos hän olisi viisi vuotta sitten kävellyt tarinanipun kanssa kustantajalleen WSOY:lle ja pyytänyt julkaisemaan pikku juttunsa.

– Jos olisin sanonut, että tässä on 80-vuotias päähenkilö ja tässä ei oikein tapahdu mitään, mutta te myytte näitä satojatuhansia, niin minut olisi varmasti potkittu pihalle, suosikkikirjailija nauraa nyt.

Mielensäpahoittaja iskee Suomi 100 vuotta -juhlissa?

Onko Mielensäpahoittajan menestys sotkenut Tuomas Kyrön elämää?

– Ei yhtään. Alkuvaiheessa pohdin tätä kirjailija ja kriitikko Matti Mäkelän kanssa, joka totesi, että älä nyt sitä stressaa, jos jokin menee hyvin. Tee kahta linjaa: mielensäpahoittajia ja muita romaaneja. Se on pitänyt mun pääni kasassa.

Mielensäpahoittajia syntyy vielä lisää, jos Kyrö onnistuu keksimään uusia näkökulmia. Ensimmäinen kirja oli yleisvalitus, toinen oli ruokateemalla, sitten tuli miniän näkökulma ja nyt Mielensäpahoittaja-elokuva.

Käsikirjoitus toimi sytykkeenä tuoreeseen Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -teokseen.

On mies ja sen asenne ja se voi muuntua mihinkä vaan

Tuomas Kyrö

– On mies ja sen asenne ja se voi muuntua mihinkä vaan.

Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikon Antti Majanderin arvio viimeisimmästä kirjasta oli ylistävä, mutta samalla syntyi käsitys, että Kyrö olisi saattanut sankarinsa vihdoin myös loppuun. Näin ei ole.

– Ajatus on, että jos elokuva menee hyvin, niin sille halutaan jatko-osa. Minun pitää silloin vahvasti tietää, miksi jatko-osa pitäisi tehdä. Katsojaluvut tai raha eivät ole riittävä motiivi. Joku sellainen ajatus mulla on, että kun Suomi täyttää 100 vuotta ja tulee pompöösejä juhlakirjoja, Mielensäpahoittajan pitäisi iskeä siihen.