Erdoğan haluaa luoda "uuden Turkin"

Turkin tuore presidentti, maata pääministerinä jo yli vuosikymmenen hallinnut Recep Tayyip Erdoğan haluaa luoda "uuden Turkin". Millainen tuo Turkki tulee olemaan, se riippuu täysin siitä, keneltä asiaa kysyy, kirjoittaa Istanbulista toimittaja Lotta Nuotio.

Ulkomaat
Recep Tayyip Erdogan.
Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan.Sedat Suna / EPA

Olin hämmentynyt astuessani illalla taksiin, paluumatkalla Erdoğanin miljoonayleisön keränneestä vaalitapahtumasta Istanbulissa. Ihmettelin, millaisen hurmion Erdoğan saa ihmisissä aikaan ja miten eri tavalla hänen kannattajansa ja vastustajansa hänestä ajattelevat.

Kun taksikuski kuuli, mistä olin tulossa, paljastui hän myös Erdoğanin kiihkeäksi kannattajaksi. Kuski oli varma siitä, että presidenttinä Erdoğan tulee viemään Turkin yhä kasvavaan kukoistukseen ja kunniaan, suorastaan maailmanmahdiksi, joka pystyy lopulta haastamaan jopa Yhdysvallat.

Taksikuskin näkemys edustaa monen Erdoğanin kannattajan maailmankuvaa. Erdoğan on nostanut Turkin maailman huipulle, hän on islamilaisia arvoja ja aiemmin sorrettua konservatiivista kansanosaa kannattava "sulttaani". Kannattajat käyttävät Erdoğanista tuota osmaniaikaisen hallitsijan nimeä kunnioittavassa mielessä; hän on kaikkivaltias, sekä uskonnollisen yhteisön että valtion johtaja, Jumalasta seuraava.

Erdoğanin "uusi Turkki" ei näytä kovin lupaavalta naisille, ainakaan länsimaiseen elämäntapaan ja pukeutumiseen tottuneille naisille.

Lotta Nuotio

Yhä yksinvaltaisimmin elkein Erdoğan onkin Turkkia hallinnut viime vuodet. Hän on onnistunut keskittämään valtaa itselleen ja puolueelleen ja myös pysymään vallassa huolimatta laajoista hallituksenvastaisista mielenosoituksista ja vakavista korruptiosyytöksistä.

Samalla hän on toteuttanut jättimäisiä rakennusprojekteja. Niiden joukossa on myös Istanbulin kolmas lentokenttä, jonka on valmistuessaan määrä olla maailman suurin – ja jonka nimeksi tulee tietysti RTE, eli Recep Tayyip Erdoğan.

Istanbulin tämänhetkinen ykköskenttä, eli Turkin tasavallan perustajan mukaan nimetty Atatürkin lentokenttä, on sen sijaan tarkoitus ajaa alas. Erdoğanin vastustajat näkevät tässä vahvaa symboliikkaa: Erdoğan on koko valtakautensa ajan ensin vaivihkaa ja sitten näkyvämmin purkanut Turkin tasavallan demokraattisia rakenteita ja haluaa poistaa jopa sen viimeisetkin symbolit oman valtansa tieltä.

Myös vastustajat kutsuvat Erdoğania "sulttaaniksi", mutta pilkalliseen sävyyn. He korostavat, että samalla kun Erdoğan on käyttänyt "edistyksellistä demokratiaa" iskulauseenaan, on hänen Oikeus- ja kehityspuolueensa AKP ottanut vallan oikeuslaitoksessa, poliisissa, armeijassa ja tiedotusvälineissä.

Se mitä "uusi Turkki" tulee olemaan, riippuu siitä keneltä kysytään.

Lotta Nuotio

Vielä itsenäisenä instituutiona sinnittelee maan keskuspankki, jonka senkin päätöksiä vastaan Erdoğan on julkisesti hyökännyt. Erdoğan ja AKP, jotka saivat vielä pari vuotta sitten kiitosta demokratiauudistuksistaan myös Euroopan unionilta, ovat osoittautuneet mestarillisiksi vallan keskittäjiksi ja eriävien mielipiteiden tukahduttajiksi.

Erdoğanin "uusi Turkki" ei näytä kovin lupaavalta naisille, ainakaan länsimaiseen elämäntapaan ja pukeutumiseen tottuneille naisille. Erdoğanin hallinto näkee naiset lähinnä perheen huoltajina, vaimoina ja äiteinä, joilta Erdoğan vaatii ainakin kolmea lasta. AKP:n valtakaudella Turkissa abortin saamista onkin käytännössä vaikeutettu. Turkki on jo valmiiksi ollut OECD-maiden alhaisin naisten työllistäjä, eikä suunta näytä ainakaan tuoreen presidentin asenteen perusteella muuttuvan.

Se mitä "uusi Turkki" tulee olemaan, riippuukin siitä keneltä kysytään. Erdoğanin ydinkannattajat näkevät vakaan ja vahvan maan, jossa heillä on uskonnonvapaus, palvelut pelaavat ja jolla on kansainvälistä sananvaltaa – ja jota johtaa kaikkiosaava "sulttaani". Vastustajat näkevät ahdistavan ja konservatiivisen valtion, jossa erilaisuudella ei ole sijaa ja joka ajetaan osaamattomalla talous- ja ulkopolitiikalla kriisiin – ja jota johtaa vallan sokaisema "sulttaani".

Yksi Erdoğanin pahamaineisista mutta hyvin mieleen jääneistä lausahduksista on demokratian vertaaminen junaan – samalla tavalla molempien kyydistä voi hypätä itselleen sopivalla pysäkillä pois. Nähtäväksi jää, onko presidentin virka Erdoğanin mielestä se oikea pysäkki hypätä lopullisesti junasta. Kaikki merkit ja myös Erdoğanin omat puheet viittaavat vähintään siihen, että hän tulee keskittämään valtaa presidentille eli itselleen.