Hyppää sisältöön

Somalitaustaisen kirjailijan teoksessa kasvaa vahvoja naisia

Somalitaustaisen kirjailijan, Nadifa Mohamedin, romaani Kadotettujen hedelmätarha kertoo kolmen naisen kautta Somalian sortumisesta sisällissotaan ja kaaokseen. Mohamed on syntynyt Hargeisassa, nykyisen Somalimaan alueella, mutta on asunut pienestä tytöstä asti Lontoossa.

Nadifa Mohamed. Kuva: Yle

Kirjailija rypistää otsaansa. Hän ei näytä loukkaantuneelta, mutta haluaa vakuuttaa:

– Kyllä heitä on. Aina vain enemmän!

– Eikä saa unohtaa Nuruddin Farahia! Hän on kirjoittanut jo melkein viisikymmentä vuotta, huudahtaa Nadifa Mohamed, kun pohdiskelen somalitaustaisten ja somalialaisten kirjailijoiden vähyyttä.

Somaliassa on aina kerrottu tarinoita, mutta kirjallinen perinne on vielä nuorta. Aivan uutta lukua somalialaiseen kirjallisuuteen luovat nyt maan ulkopuolella asuvat, somalitaustaiset kirjailijat, muutkin kuin seitsemänkymppinen Farah. Lontoossa asuva 33-vuotias Nadifa Mohamed on yksi heistä.

Mohamed julkaisi viime vuonna toisen romaaninsa, Kadotettujen hedelmätarha. Se on tähän mennessä käännetty yhdeksälle kielelle ja kirja on saanut brittiläisen, nuorille kirjailijoille suunnatun, arvostetun Granta-palkinnon.

Kirja ilmestyi suomeksi tänä kesänä ja elokuun sateet toivat Mohamedin Helsinkiin, lähestulkoon suoraan Somalimaan alueella järjestetyiltä kirjamessuilta.

Isoäidin karvaat kokemukset kirjaan

Teoksessa Kadotettujen hedelmätarha leskirouva Kawsarin puutarha on rauhallisella esikaupunkialueella Hargeisassa, pohjoisessa Somaliassa.

Eletään 1980-luvun loppua. Somalian diktatuuri natisee liitoksistaan. Kommunistinen hallinto kylvää epäluuloa ja nuoria miehiä karkaa kapinallisten riveihin. Sisällissota puhkeaa.

Poikkeustilassa ihminen yrittää kiinnittää käytännön ongelmiin niin vähän huomiota kuin mahdollista.

Nadifa Mohamed

Hargeisassa myös Nadifa Mohamedin isoäiti koki kovia.

– Osa kirjasta perustuu isoäitini kokemuksiin, kertoo Mohamed.

– Hänet hylättiin, jätettiin makaamaan yksin kotiinsa sisällissodan aikana, koska hän oli liikuntakyvytön, eikä voinut paeta, kuten muut.

– Hän jäi yksin autioon kaupunkiin, jossa oli enää sotilaita, kapinallisia ja hyvin vähän siviilejä.

Isoäiti oli pulassa, koska Nadifa Mohamedin perhe oli jäänyt Lontooseen sodan puhjettua. Alun perin lyhytaikaiseksi suunniteltu vierailu muuttui pysyväksi. Paluuta ei enää ollut.

Viisivuotiaasta Lontoossa asunut Mohamed juurtui Englantiin ja opiskeli vartuttuaan Oxfordin yliopistossa historiaa ja politiikkaa.

Ihminen halu uskoa tulevaan hyvään on vahva

Isoäidin kaltainen henkilö, leskirouva Kawsar on yksi Mohamedin romaanin kolmesta päähenkilöstä. Kadotettujen hedelmätarha kertoo naisten kautta siitä, miten poikkeusoloissa voi selvitä järjissään.

– Poikkeustilassa ihminen yrittää kiinnittää käytännön ongelmiin niin vähän huomiota kuin mahdollista, sanoo Mohamed.

Ihmisiä alkoi kadota, heitä tuomittiin mielivaltaisesti elinkautiseen tai kuolemaan.

Nadifa Mohamed

– Huolehditaan, että saadaan ruokaa ja lämpöä, jostain, mistä lie. Kaikki muu energia suunnataan sisäänpäin itselle tärkeisiin päämääriin, ihmissuhteisiin, omaan tulevaisuuteen.

– Kun sisällissota Somaliassa lopulta puhkesi, ihmisten oli vain paettava. Jääminen oli liian vaarallista, tietää Mohamed.

Pakolaisen elämä on yhtä turvapaikan etsintää, selviämiskamppailua.

– Tuollaisessa tilanteessa käytännön huolet valtaavat, muuta ei voi ajatella, pohtii Mohamed.

Somalia taantui kymmenessä vuodessa

Mohamed teki paljon tutkimustyötä ennen romaaninsa kirjoittamista. Tärkeässä osassa olivat omat sukulaiset, joita hän haastatteli yksityiskohtia tivaten. Isoäidin lisäksi oma äiti ehti kokea paljon. Hän näki Somalian itsenäistymisen ja tuhon.

– Hän näki kuinka maa taantui 1980-luvulla, kertoo Mohamed.

– Se tapahtui oikeastaan hämmästyttävän nopeasti. Kymmenessä vuodessa, 1979-1988, kaikki lakkasi toimimasta, vettä ja sähköä sai vain ajoittain, talous kangerteli. Ihmisiä alkoi kadota, heitä tuomittiin mielivaltaisesti elinkautiseen tai kuolemaan.

Lasten sitkeys ihmetyttää

Sodan jalkoihin jäi myös paljon lapsia niin pakolaisleireihin kuin kadullekin. Kadotettujen hedelmätarhassa orpotyttö Deqo tuntuu olevan vahva kuin puu, vaikka hänen juuristaan ei ole tietoakaan.

Sitkeydestä huolimatta monet katulapset eivät elä edes 10-vuotiaiksi.

Nadifa Mohamed

– Minua kiinnosti se, miten lapset pystyvät elämään omillaan. Kuinka katulapset ylipäänsä selviävät. Kehen he uskovat. Uskovatko he ihmisyyteen, että ihminen on kykenevä hyvään, tuumii Mohamed.

– Ihmiset eivät ole sota-aikana passiivisia, eivät edes lapset. He yrittävät kaikkensa, tarttuvat tilaisuuteen. Joskus täytyy tehdä epäeettisiä, väärältä tuntuvia, ratkaisuja selvitäkseen hengissä, tietää Mohamed.

– Sitkeydestä huolimatta monet katulapset eivät elä edes 10-vuotiaiksi. Deqon kaltaisella lapsella täytyy olla todella voimakas itsesuojeluvaisto ja luottamus omaan itseensä, uskoo Nadifa Mohamed.

Kirjan kolmas päähenkilö on naissotilas Filsan. Hänen ongelmansa on ristiriitaisen ja julman systeemin palveleminen sekä se, että liittymällä armeijaan hän on joutunut suljetuksi ulos naisten maailmasta, eikä miesten maailmakaan ota häntä tasa-arvoisena vastaan.

Somaliyhteisö fanittaa

Erityisen innokkaasti Mohamedin kirjan on ottanut vastaan Lontoon somaliyhteisö.

– He ovat ottaneet molemmat kirjani vastaan erityisen lämpimästi. He ovat uskollisimpia ihailijoitani, nauraa Mohamed.

– Se on kiinnostavaa, sillä heillä on omat kokemuksensa Somaliasta ja tapa, jolla hän tulkitsevat tekstejäni on erilainen kuin muiden.

– He lukevat kirjojani erilaisella intensiteetillä kuin muut, koska nämä tarinat liittyvät niin läheisesti heidän omaan elämäänsä.

Kirjailijan seuraava teos on vielä kesken. Siinä kuljetaan Lontoon katuja.

– Juurikaan mitään ei ole vielä paperilla, joten tämän enempää en voi kertoa, nauraa Mohamed.

Hargeisa on nykyään osa pääasiassa rauhallista Somalimaan aluetta. Nadifa Mohamed käy synnyinsijoillaan muutaman vuoden välein.