Satavuotiaasta museosta tuli Suomen ja Ruotsin yhteinen

Kolme vuotta suljettuna ollut Tornionlaakson maakuntamuseo on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Uusiksi on pistetty koko rakennus, mutta myös museon hallinto. Ensimmäistä kertaa maakuntamuseosta vastaavat Suomi ja Ruotsi yhdessä.

kulttuuri
Tornionlaakson maakuntamuseon näyttelytila.
Riikka Rautiainen / Yle

Satavuotias museo on päivitetty nykyaikaan, sillä videokuva, ääninäytteet ja vuorovaikutteisuus on otettu osaksi museota ja esillä on vain puolet siitä, mitä oli ennen remonttia.

– Vanhassa museossa oli ennen pitkä rivi suksia järjestyksessä, pitkä rivi keihäänkärkiä ja verkkoja, kun nyt meillä on esillä yhdet sukset, yksi keihäänkärki ja yksi verkko, luonnehtii maakuntamuseon vt. museonjohtaja Minna Heljala.

Suunnittelussa on korostunut tilojen muunneltavuus siten, että näyttelyä voidaan uudistaa palanen kerrallaan.

Esineisiin voi perehtyä yhä lukemalla esittelytekstin vitriinin kyljestä, mutta moni kokonaisuus on saanut rinnalleen tietokoneen, jonka ääressä tietoja voi syventää.

– Yleisön käyttöön tulee 12 tietokonetta ja ajatuksena on ollut, että niidenkin sisältöä voidaan päivittää, kehittää ja vaihtaa ihan toiseen, sanoo Heljala.

Vene on hinattu kattoon

Aluksi uudessa museossa huomion vie iso näyttelytila, jonka kattoon on nostettu jokivene ja hieman taaempana näkyy reki, joka sekin on saanut ilmaa alleen.

– Se on torniolaisen Pistokosken lentävä reki. Tarinan mukaan Alatornion kirkon ovet aukesivat, kun herra Pistokoski lensi sisään kirkkoon. Hän oli kansanparantaja ja näkijä, jolta ihmiset kävivät kysymässä muun muassa apua vaivoihinsa, toteaa Heljala.

Maakuntamuseon uutuuksiin kuuluvat myös yläkertaan johtavaa portaikkoa koristavat kurkistusluukut, joiden taakse on ryhmitelty erilaisia esineitä.

– Esineillä ei ole välttämättä mitään yhteyttä toisiinsa, mutta tämän myötä voimme laittaa esille nopeasti muun maussa lahjoituksia, luonnehtii Heljala.

Meänkieli on mukana

Peruskorjauksen loppusuoraa väritti kielikeskustelu, jonka kansainvälisestikin tunnetut tornionlaaksolaiset taitelijat aloittivat kesällä. He vaativat Tornion kaupungille osoittamassaan kirjelmässä, että meänkieli otettaisiin uudistetussa museossa suomen ja ruotsin rinnalle.

– Se kannanotto oli hyvä, se oli rakentava ja se oli paikallaan. Ilman muuta meänkielen asemaa pitää nostaa, se rikastuttaa koko seutua, painottaa torniolainen valokuvataiteilija Jaakko Heikkilä.

Meänkieli on huomioitu osana museon perusnäyttelyä ja kävijöille on tarjolla esimerkiksi meänkielisiä ääninäytteitä.

Me etsimme tähänkin asiaan kompromissia, että meänkieliset tulivat huomioiduksi.

Minna Heljala

– Osa tämän alueen ihmisistä on meänkielisiä, mutta eivät kaikki. Me etsimme tähänkin asiaan kompromissia, että meänkieliset tulivat huomioiduksi, toteaa Heljala.

Koska nykytekniikalla varustettua museota on aiempaa helpompi päivittää, niin tornionlaaksolaisuuden kuvaajana tunnettu Jaakko Heikkilä uskoo, että näyttelyyn tehdään muutoksia aiempaa herkemmin.

Aidosti yhteinen museo

Jos on museorakennus ja vanhat perusnäyttelyt kokeneet täydellisen muodonmuutoksen, niin uusiksi on pistetty myös maakuntamuseon hallinto.

Museo on ollut jo sata vuotta Tornionlaakson ja rajanylisen kulttuuriperinnön asiantuntija, mutta vasta nyt sen johtamisesta ja rahoituksesta vastaavat yhdessä suomalaiset ja ruotsalaiset.

– Museon hallintoa varten on perustettu maiden yhteinen johtokunta ja lisäksi Haaparanta on palkannut museolehtorin, joka aloitti virasssaan viime keväänä, sanoo Heljala.

Kaupungit ovat maksaneet yhdessä myös uudistetun perusnäyttelyn kustannukset. Sen toinen osa avautuu ensi kesänä ja se käsittelee kaupunkien historiaa, teollisuutta ja uudemman ajan ilmiöitä kuten joppausta ja turismia.