Nykynuori tahtoo tietää isovanhempiensa juurista – karjalaisten ryssittely alkaa olla historiaa

"Isä sano että hän tullee varmasti takasin ja hän hakkee minut, veivätpä mihin hyvänsä. Jos sattuu että ei tuliskaan tai menis vähän pidempään, niin ota yhteyttä setiheis ja tätiheis."

Kotimaa
Markku Paksu, Heikki Soininen ja Pentti Nikkanen
Markku Paksu, Heikki Soininen ja Pentti NikkanenSatu Haapanen / Yle

"Karjalainen on rehti, tulee toimeen kaikkien kanssa, on sopeutuvainen, sosiaalinen, vilkas." Mikkelin torilla istuvat Heikki Soininen, Pentti Nikkanen ja Markku Paksu eivät houkuttelua tarvitse, kun rupeavat luettelemaan käsitystään karjalaisista ja karjalaisuudesta.

Kaikki kolme miestä ovat omalla tavallaan karjalaisia, vain Pentti Nikkanen on syntynyt Karjalassa, Kanneljärvellä. Paksu ja Soininen ovat karjalaisten jälkeläisiä, jotka ovat imeneet karjalaisen identiteetin vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan.

Rautulaisten yhdistyksen puheenjohtajan Markku Paksun äiti on jopa savolainen. "Äidistä tuli melkein karjalainen. Hän oppi erittäin hyväksi piirakantekijäksi," Paksu naurahtaa.

– Inkeriläiset ovat muuten periaatteessa suurimmalta osalta entisiä 1600-luvun savolaisia, Mikkelin Karjalaiset ry:n puheenjohtaja Heikki Soininen täräyttää.

– Silloiset savolaiset muuttivat kuninkaan ehdotuksesta täyttämään valloitettua maata.

– Kyllä siis karjalaisilla ja savolaisilla on paljon yhteistä verenperintöä pitkältä historiasta.

Heikki Soininen naurahtaa, että "tällä tavalla on otettu karjalaisten joukkoon savolaista perintöä, jotta geeniperimä vähän hajoaa".

Kanadasta Rautuun

Markku Paksu arvelee käyneensä rautulaisten pitäjämatkoilla noin 400 kertaa.

– Nuoret ovat nykyään kiinnostuneita karjalaisista juuristaan. He eivät välttämättä osallistu pitäjäjuhliin, mutta ovat aktiivisesti matkoilla mukana tutustumassa menneisyyteen. He vahvistavat sitä kautta karjalaista identiteettiä.

– Tänä kesänä kotiseuturetkellä Rautuun oli kaksi 14-vuotiasta kanadalaista poikaa. Heille kotiseuturetki Rautuun maksoi 2500 euroa.

Karjalaisia ei enää ryssitellä

Karjalaisuus ei 60- ja 70-luvuilla ollut kovin paljon esillä. Täytyi miettiä, uskalsiko sanoa itseään karjalaiseksi ja että juuret ovat siellä.

Markku Paksu aloitti Mikkelissä työelämässä 70-luvulla.

– Kun töissä työkaveri sai kuulla karjalaisuudestani, minuakin ryssiteltiin.

– Savo oli silti aika hyvä paikka siirtolaisille. Koulussa ei koskaan kiusattu.

– Historianopetus Suomen lähihistoriasta oli 60-luvulla huonoa, siinä tapahtui virhe, Heikki Soininen sanoo.

"Mie aattelin et ei tarvii kotontaa lähteä"

Pentti Nikkanen täytti 10 vuotta 1. joulukuuta vuonna 1939. Samana päivänä tuli lähtö kotitilalta Kanneljärveltä.

"Lähdin itsekseni. Äitini kuoli, kun olin vauva. Meillä oli palvelija, joka hoiteli taloutta, mutta hän oli lähtenyt kotiin, kun tulivat ilmoittamaan, että nyt olisi lähdettävä. Sinne jäätiin isän kanssa kahteen pekkaan.

Mie aattelin et ehän mie mihinkään, ei tarvii kotontaa lähteä, vaikk olin näht sen kaiken kun miehiä vietiin ottamaan venäläist vastaa. Isä sanoi mulle silläviisii että oishan se lähettävä, minä vien sinut asemalle. Mullivaunuihin meidät lastattiin.

Mulle laitettiin evästä vähän mukaan. Isä pisti rahaa puseron rintataskuun. Ne oli isoja ne rahat siihen aikaan. Isä käänti niitä ja pani napin kiinni ja vielä hakaneulalla kiinni ja sano että syö nyt nuo evväät ensistään mutta näillä rahoilla sie elät pitkään.

Isä sanoi että hän tullee varmasti ja hakee minut veivätpä ihan mihin hyvänsä. Kuitenkin sano, että jos sattuu että ei tuliskaan ja menis vähän pitempään niin ota yhteyttä setiheis ja tätiheis. Vasta jälkeenpäin tajusin, että isä ajatteli että jos ei tulis koskaan.

Mutta kyllä se isä tuli. Jäi sinne passittamaan karjat pois. Toista viikkoa siihen meni. Vasta sitten lähti rintamalle."