1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Pikkukoululaista ei kannata pelotella liikaa pahantekijöillä – "Hermostuminen tarttuu helposti lapseen"

Yksin kulkemista opettelevalle koululaiselle kannattaa korostaa mieluummin turvallisia ja hyviä asioita kuin vaaroja, sanoo Väestöliiton erityisasiantuntija. Lapsen pitää kuitenkin tietää, miten toimia, jos vaaratilanne osuu kohdalle.

Kotimaan uutiset
Kaksi reppuselkäistä tyttöä koulutiellä
Anna Sirén / Yle

Väestöliiton erityisasiantuntija Maaret Kallio korostaa, että pääosin koululaisen maailma on turvallinen eikä mitään pahaa yleensä tapahdu esimerkiksi koulumatkalla. Liikenteessä kulkemisen lisäksi lapsen pitää kuitenkin opetella myös se, miten toimia, jos esimerkiksi tuntematon aikuinen houkuttelee kyytiin.

– Pikkukoululaisen kanssa ei kannata puhua siitä, kuinka vaarallista on. Enemmänkin siitä, miltä tuntuu turvallisuus ja miten voi ylläpitää turvallisuutta. Ja mitä tapahtuu, jos vastaan tulee jotakin houkuttelevaa. Aikuinen, jolla on pahoja mielessä, saattaa lähestyä lasta jollakin asialla, joka on lapsen mielestä kiinnostavaa tai houkuttavaa. Sen vastustamisesta on tarkoitus puhua.

– Suurin vaara lapsille on kuitenkin kotona tai tuttujen aikuisten lähellä. Joka tapauksessa sääntö on yksinkertainen: Kenenkään vieraamman kanssa ei keskustella, tai sopimatta oman vanhemman kanssa ei lähdetä kenenkään mukaan.

Ylilyöntejä voi tulla

Vanhemmat voivat hyvää tarkoittavalla varoittelulla myös vahingossa aiheuttaa lisää pelkoja.

– Ehdottomasti voi tapahtua sitä, että tulee myös ylilyöntejä. Vanhempi näkee vaaroja joka paikassa. Me elämme pääosin turvallisessa maailmassa, ja tätä on tärkeä tuoda esiin myös lapselle. Ettei vanhempi tai lähellä oleva aikuinen koko ajan korosta vaaraa, selvittää Väestöliiton erityisasiantuntija Kallio.

Aina ei ole suoranaisesti vaaran tunnetta, vaan aikuisen käytös voi tuntua hassulta, kummalliselta tai oudolta.

Maaret Kallio

On myös tärkeää, kuinka vanhemmat asettavat sanansa silloin, kun vaaratilanteista keskustellaan kotona. Toisaalta myös lapseen pitäisi luottaa, eivätkä vanhemmat hallitse kaikkea.

– Ehdottomasti myös vanhemman pitää harjoitella sitä, että lapselle tulee omaa elämää ja oma kontrolli ei ylety ihan kaikkialle. Täytyy myös luottaa siihen, että annettu rakkaus ja yhdessä jaetut asiat kantavat eri tilanteissa.

Vanhempi voi tunnustella oman lapsensa temperamenttia, kun valmistautuu käymään keskustelua vaaroista.

– Sosiaalisemman lapsen kanssa on hyvä muistutella useamminkin asioista, mutta varautunutta lasta ei saa liikaa pelotella, kertoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton suunnittelija Satu Tallgren.

Kun vanhempi ottaa lapsen kanssa vaaranpaikat puheeksi, niin vanhemman pitää itse pysyä rauhallisena.

– Hermostuminen tarttuu helposti lapseen.

Sosiaalisemman lapsen kanssa on hyvä muistutella useamminkin asioista, mutta varautunutta lasta ei saa liikaa pelotella.

Satu Tallgren

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tallgrenkin on sitä mieltä, että liikaa ei kannata pelotella.

– On hirveän tärkeää käydä keskustelua, mutta samalla pitää pitää sitä rajaa, ettei lapsi ryhdy pelkäämään. Lapsen on hyvä tietää turva-asioista, mutta liiallisesta pelottelusta voi tulla pelkoja lapselle.

Toisaalta pitää luoda kuvaa turvallisesta maailmasta, mutta sopivassa suhteessa pitää saattaa lapsi varuilleen.

– Jos vaikka vieras aikuinen sanoo, että äidille on tapahtunut jotain ja sinun pitää lähteä minun matkaan, pitää lapsen muistaa soittaa omalle vanhemmalle ja varmistaa, onko näin.

Namusetä-sana voi johtaa harhaan

Vuosikymmenten takaa periytyvää namusetä-sanaa käytetään edelleen. Asiantuntijat pitävät käsitettä osin vanhentuneena. Näin myös Väestöliiton Maaret Kallio.

– Namusetä-sana pitää edelleen pintansa nimenä, mutta se on erittäin harhaanjohtava. Tulee mieleen kuva ressukasta, joka tarjoilee namuja tuolla jossain. Toisaalta pahantekijä ei ole aina mies, vaan se voi olla myös nainen. Paikkansa pitää kuitenkin se ajatus, että lapsi saa jotakin miellyttävää: huomiota, rahaa, netissä peliaikaa tai käyttöoikeuksia tai sitten vaan kehuja ja imarteluja.

– Sinänsä se "namu" on edelleen totta. Lapset ja nuoret ovat kaipaavia, toiset vielä enemmän, jos heillä on puutteita kasvuolosuhteissa. Yleensä hyväksikäyttäjä pääsee lasta lähelle sillä, että hänellä on tarjota jotakin, jota lapsi kaipaa ja jolla lapsella on tarve.

Maailma ei ollut ennen turvallisempi, vaan moni asia on nyt aiempaa paremmin.

– Maailma on muuttunut hyvin paljon turvallisempaankin suuntaan. Meillä on paljon turvallisuutta, ja lapsilla on paljon kännyköitä. Lapset ovat paljon enemmän aikuisten läheisyydessä kuin aiemmin. Toinen maailma, joka on tuonut vaaroja, on netti. Sinne rikokset ovat paljon siirtyneetkin.

– Netin vaarallisuus ja vaikeudet alkavat hyvinkin pienestä lapsesta. Monilla lapsilla on turhaankin älypuhelimia. Tiedetään, että jo alakoululaiset käyvät katsomassa esimerkiksi kovaa pornoa tai käyttävät keskustelufoorumeita, jotka on tarkoitettu aikuisille. Vaarat tulevat jo alakoulun loppuluokilla, jos eivät ihan alussa, Maaret Kallio arvioi.

Lue seuraavaksi