Pauli Kohelo: Kassan kautta

Pauli Kohelon matkakirja on hyytävää ja hersyvää pilkkaa tästä läpikaupallisesta ajasta, jossa aivan tavalliset ja jokapäiväiset asiatkin halutaan nähdä jonakin kummallisina suorituksina ja ylipursuavina elämyksinä, kirjoittaa Juha Pikkarainen kirja-arviossaan.

Ristijärvi
Pauli Kohelo: Kassan kautta -kirjan kansi
Kustannusosakeyhtiö Siltala

Käväisin äskettäin Kajaanissa parin päivän kokouksessa. Mennen tullen ajelimme Ristijärven kunnan kautta. Tuo pieni reilun tuhannen asukkaan kunta on kärsinyt monen muun syrjäseudun kunnan tavoin rajusta väestökadosta. 1960-luvun puolimaissa Ristijärvellä asui melkein 4000 ihmistä eli asukasluku on laskenut 50 vuodessa kolmannekseen.

Pauli Koheloa pidetään nimimerkkinä, jonka takana ehkä on Kari Hotakainen, Risto Eronen tai Touko Siltala

Juha Pikkarainen

Näin pienellä paikkakunnalla on vähän merkkihenkilöitä. Tunnetuin lie vuoden 1985 15 kilometrin hiihdon maailmanmestari Kari Härkönen.

Koska Ristijärven väkiluku on kutistunut melkein olemattomiin, on oikeiden asukkaiden tilalle pitänyt alkaa keksiä kuvitteellisia ristijärveläisiä. Yksi tällainen on metsuri ja visionääri Pauli Kohelo. Häneltä ilmestyi loppukesästä toinen teos nimeltään Kassan kautta. Kirjan on kustantanut Siltala. Kohelon esikoisteos nimeltään Ohessa tilinumeroni ilmestyi vuonna 2008. Pauli Koheloa pidetään nimimerkkinä, jonka takana ehkä on Kari Hotakainen, Risto Eronen tai Touko Siltala.

Pilkkaa pinnallisuudelle

Kassan kautta on hulvatonta herjaa ja pilkkaa nykyhetken ja nykyihmisen pinnallisuudesta ja muka korkeammista ja syvemmistä kokemuksista. Kohelo pilkkaa sitä, miten kaikenlaiset olemattomatkin kokemukset kuvataan nykymediassa ihmisen henkisyyttä kasvattavina ja rakentavina. Kohelo rinnastaa kirjassaan vuorikiipeilijä Veikka Gustavssonin Himalajan kiipeilyt Kohelon ja Gustavssonin yhteiseen nousemiseen Ristijärven Osuuspankin katolle. Nousu on yhtä vaarallinen ja vaatii tuekseen tietenkin ison joukon sponsoreita ja kaikenlaisia merkkikamppeita ja tarvikkeita. Lopulta kuitenkin päästään huipulle missä halataan ja isketään Suomen lippu pystyyn. Ristijärven Osuuspankin katolta näkee kauas ja myös syvälle itseensä.

Melkein yhtä hurja on Kohelon matka Teneriffan Teide tulivuodelle Tunnan ja Rikun hengessä. Itse vuorelle ei tietenkään päästä mutta Kohelo joutuu tutustumaan hotellinsa lähistöllä saaren alkuperäisväestöön, jotka pitävät rannalla nuotiota ja soittelevat kitaraa. Hotellistaan eksynyt Kohelo kokee pelkoa, epäluuloa ja häpeääkin mutta uskaltautuu lopulta puhumaan. Hän saa sanotuksi olevansa eksyksissä tällä alkuperäisväestöä kuhisevalla tuliperäisellä saarella. Tanssin, laulun ja varraslihan tarjoamisen jälkeen alkuperäisväestön edustajat ohjaavat Kohelon hotelliinsa, jonne onkin matkaa melkein kilometri. Väsynyt ja onnellinen Kohelo kellahtaa sänkyynsä.

Nojatuolimatkalla

Kaikkein hurjin on Kohelon pyhiinvaellusmatka Santiago de Compostelaan. Tätä matkaa ei tehdä perinteisesti jalan ja reppu selässä vaan kuvitteellisesti Vepsäläiseltä sponsorisopimuksen mukaisesti saadulla Luigi-lepotuolilla istuen.

Taksista nouseva ajattelija on kaunis näky.

Pauli Kohelo

Matka kestää kaikkiaan 144 tuntia eli kuusi vuorokautta. Se alkoi ennen pääsiäistä ja päättyi toisena pääsiäispäivänä. Tuolissa istuen tehty kuvitteellinen pyhiinvaellus eroaa Kohelon mukaan perinteisesti tehdystä mutta lopputulos on sama: "henkinen valaistuminen, eettinen raukeus, omien rajojen mittaaminen, raajojen puutuminen, kaikki tuo kokemusten tuoma tyhjyys.”

Kuvitteellisten tai oikeasti tehtyjen matkojen kuvausten lisäksi Kohelo esittelee kirjassaan omintakeisesti myös muutamia matkustustapoja kuten purjehdus, patikointi, vaellus, juokseminen, pyöräily ja taksikyyti. Kohelon mielestä taksikyyti on etenemismuodoista sivistynein. Sillä voi mainiosti mennä muutaman sadan metrin patikoimisen jälkeen vaikka Valamon luostariin mietiskelemään. Taksista nouseva ajattelija on Kohelon mielestä kaunis näky.

Pauli Kohelon matkakirja Kassan kautta on hyytävää ja hersyvää pilkkaa tästä läpikaupallisesta ajasta, jossa aivan tavalliset ja jokapäiväiset asiatkin halutaan nähdä jonakin kummallisina suorituksina ja ylipursuavina elämyksinä. Meille nykypäivän ihmisille ei vissiin riitä tavallinen ja yksinkertainen elämä vaan kaikessa on nähtävä jotakin semmoista, mitä niissä ei varmasti ole. Jos ovat kauppa- ja mainosmiehet kekseliäitä meitä ihmisiä narratessaan niin sitä on myös Pauli Kohelo tuota kaikkea kuvatessaan, kuka hän sitten lieneekään.

Kirjoittaja on kemijärveläinen kirjallisuuden harrastaja