Hapansilakan maisteluperinne vetää suun messingille

Hapansilakka eli surströmming, tuo ruotsalaisten perinneherkku vaatii maistelijalta pokkaa. Erittäin voimakas ja paha haju ei houkuttele maistamaan, mutta tottuneet konkarit saavat ensikertalaisenkin koittamaan että, miltä se oikein maistuu.

ilmiöt
Mies avaa hapansilakka purkin
Minna Aula / Yle

Kemin Paattiossa omakotitalon pihalla kodassa on tulilla uudet perunat ja voikastike. Miehet istuvat savunhajuisessa kodassa odottaen innolla h-hetkeä.

Kaarlo Räisänen ja Kari Peurasaari ovat tottuneita hapansilakan syöjiä. Keväällä pyydetty silakka hapatetaan syksyyn saakka ja miehet ovat käyneet ostamassa elokuun 21. päivä Haaparannalta silakkafileitä perinnelounasta varten.

Vuosia sitten Ruotsissa oli säädös, jonka mukaan vuoden ensimmäisiä hapansilakoita ei saanut laittaa myyntiin ennen elokuun kolmatta torstaita. Säädös kumottiin vuonna 1998.

Silakkapurkki kannattaa avata pihalla

Peurasaari tarttuu säilyketölkkiin ja avaa sen tottunein ottein. Tölkistä suihkuaa nestettä, jonka haju leviää pian koko pihapiiriin. Toimittajan täytyy ottaa takapakkia.

Avattu hapansilakkapurkki pöydällä
Hapansilakkaa syödään yleensä perunan ja voikastikkeen kera.Minna Aula / Yle

Perunat nostetaan pöytään ja palanpainikkeeksi otetaan leipää ja kotikaljaa.

– Meillä on tapana syödä aina syksyn ensimmäiset hapansilakat yhdessä. Sisällä tätä ei kannata tehdä, koska haju on niin karmea, sanoo Räisänen.

Kavereiden houkuttelema lounaalle tullut Reino Luukinen nappaa rohkeasti haarukalla kalaa. Alkuirvistyksen jälkeen silakka maistuu hyvälle.

Hirveästä hajusta huolimatta, hapansilakka ei maistu eikä tunnu pahalta suussa.

Miesten mukaan hapatettu silakka on myös terveellistä ja tekee hyvää vatsalle.

– Vatsassa on mukava olo monta päivää sen jälkeen, kun silakkaa on syönyt, Peurasaari sanoo tyytyväisenä ja nostaa purkista lisää silakkafileitä lautaselle.