Koe uusi yle.fi

Venäjän varjo Walesin taivaalla – sota Ukrainassa sähköistää Naton huippukokouksen

Yhdysvallat haluaa Nato-maiden lisäävän puolustusmenojaan, ja Baltian maat toivovat vahvistuksia itärajalle. 28 Nato-maata etsii Walesin huippukokouksessa yhteistä säveltä Pohjois-Atlantin liiton alkuperäisen tehtävän, yhteisen puolustuksen, tiivistämiseksi. Yle Uutiset kokosi yhteen olennaiset tiedot Natosta.

Ulkomaat

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Nato-maiden hävittäjät avustavat Baltian maita ilmavalvonnassa. Nämä saksalaiset Eurofighter-koneet kuvattiin elokuussa 2014 Saksassa.Kuva: EPA

Miksi kokous on kiinnostava?

Ennen Krimin valtausta ehdittiin jo pähkäillä, mitä virkaa Natolla on sen jälkeen kun Afganistanin ISAF-operaatio päättyy vuoden vaihteessa. Venäjä on kuitenkin poistanut motivaatiopulan, ja nyt Nato on palaamassa perustehtäväänsä, jäsenmaidensa yhteisen puolustuksen kehittämiseen.

Finanssikriisin paineessa monet Naton eurooppalaiset jäsenmaat ehtivät pudottaa puolustusmenonsa kauas kylmän sodan tasosta. Yhdysvallat on patistanut nostamaan puolustusmenot kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, ja tavoitteeseen on tarkoitus sitoutua Walesin huippukokouksessa.

Walesin huippukokousta pidetään yhtenä Naton 65-vuotisen historian tärkeimmistä.

Samalla pitäisi linjata suhteita puolustusliiton ulkopuolisiin maihin: Naton rauhankumppaneihin ja – mikä vaikeinta – Ukrainaan sekä Venäjään. Suomi kuuluu niihin läheisimpiin rauhankumppaneihin, joiden kanssa yhteistyölle yritetään löytää uutta sisältöä Afganistanin jälkeen.

Walesin huippukokousta 4.–5. syyskuuta pidetään yhtenä Naton 65-vuotisen historian tärkeimmistä.

Kokouksen asialistalla

  • Sotilaallisen valmiuden parantaminen erityisesti Venäjän lähialueilla
  • Transatlanttisen yhteyden vahvistaminen
  • Puolustusmäärärahojen nostaminen
  • Suhteet Venäjään ja Ukrainaan
  • Rauhankumppanuuden syventäminen ja ovien pitäminen auki uusille jäsenille
  • Afganistanin tilanne ISAF-operaation päättyessä

Kokouksen tavoitteet

  • Uusi yhteisesti hyväksytty valmiustoimintasuunnitelma (Readiness Action Plan), jotta Nato pystyisi tehokkaammin vastaamaan uusiin turvallisuushaasteisiin
  • Transatlanttinen julistus (Transatlantic Declaration) ja sitoumus siitä, että jäsenmaat kasvattavat puolustusmenonsa vähitellen ainakin kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta
  • Yhteinen näkemys Ukrainan tukemista ja suhtautumisesta Venäjään
  • Uusia ehdotuksia rauhankumppanuusmaille suhteiden kehittämiseksi sekä myös muiden kumppaneiden puolustuskyvyn parantamiseksi (Defense Capacity Building Initiative)
  • Afganistanin jatko-operaation tarkempi määrittely

Mielenkiintoista

  • Mistä uusista toimista sovitaan, jotta yhteisen puolustuksen velvoitteet voidaan tosipaikan tullen toteuttaa Venäjän lähialueilla?
  • Syntyykö puolustusmenojen tavoitteesta yksimielisyys?
  • Sovitaanko uusista toimista Ukrainan tukemiseksi?
  • Miten Nato haluaa jatkaa yhteistyötä rauhankumppanuusmaiden kanssa?
  • Miten Nato muotoilee suhtautumisensa uusiin jäsenehdokkaisiin, joilta ei haluta eikä voida sulkea ovia, mutta joiden jäsenyyden tueksi ei nyt kriisitilanteessa välttämättä löytyisi yksimielisyyttä?
Nato-maiden liput järjestön päämajan edustalla Brysselissä.Kuva: EPA

Mitä maat tavoittelevat?

Yhdysvallat Yhdysvallat

Yhdysvallat haluaa eurooppalaisten jäsenmaiden kantavan enemmän vastuuta Naton puolustuskyvyn ylläpitämisestä. Yhdysvallat käyttää puolustusmenoihin 4,4 prosenttia BKT:sta, eli selvästi eniten Nato-maista. Yhdysvallat vastaa nykyisin yli 70 prosentista Naton puolustusmenoista. Yhdysvallat haluaa kokouksessa esittää Afganistanin-operaation menestystarinana, jota Nato-maiden on tosin jatkossakin tuettava.

Kanada Kanada

Huippukokouksessa on tarkoitus sitoutua siihen, että kaikkien jäsenmaiden puolustusmenot nousevat kahteen prosenttiin BKT:sta kymmenen vuoden kuluessa. Kanada on ainoa jäsenmaa, joka vastustaa yhteistä sitoumusta ja voi estää konsensuksen asiassa. Kanada käyttää nykyisin puolustukseen vain reilun prosentin BKT:sta. Kanadan ulkoministeri pitää Venäjän joukkojen tunkeutumista Ukrainaan juuri Naton huippukokouksen alla "merkittävänä provokaationa".

Viro Viro

Viro on yksi neljästä jäsenmaasta, jotka käyttävät vähintään kaksi prosenttia BKT:sta puolustukseen. Yhdysvalloissa Viroa pidetään eurooppalaisena menestystarinana. Viro ja muut Baltian maat korostavat, että Naton on sitouduttava Baltian maiden puolustamiseen myös käytännön tasolla. Viroon onkin toistaiseksi sijoitettu amerikkalaissotilaita, ja presidentti Barack Obama käy Virossa ennen saapumistaan Naton huippukokoukseen. Viro korostaa, että Natolla pitää olla mahdollisimman tehokas pelote ja valmis suunnitelma Venäjän uhkaa vastaan. Viro haluaa muilta jäsenmailta jämäkkää sitoutumista yhteiseen puolustukseen.

Latvia Latvia

Latvia aikoo yli kaksinkertaistaa puolustusmenojensa bruttokansantuoteosuuden vuoteen 2020 mennessä. Latvia toivoo Natolta tukea sotilastukikohtiensa parantamiseen. Tukikohtien kehittämisellä varaudutaan siihen, että Latvian kyky vastaanottaa apua muilta jäsenmailta parantuisi. Sekä Latvia että muut Baltian maat korostavat läheistä suhdettaan Yhdysvaltoihin.

Liettua Liettua

Liettuan mukaan jäsenmaiden turvallisuutta itärajalla on parannettava pitkällä tähtäimellä. Liettua toivoo Naton lisäävän maa-, meri- ja ilmavoimien joukkoja maassaan. Liettua on luvannut nostaa puolustusmenojaan, joiden pitäisi yli kaksinkertaistua ja yltää kahteen prosenttiin BKT:sta vuoteen 2020 mennessä. Liettua on YK:n turvallisuusneuvoston jäsen 2014–2015.

Saksa Saksa

Saksa on suhtautunut varauksellisesti Naton tavoitteeseen puolustusmäärärahojen nostosta, mutta ei kuitenkaan aio vastustaa yhteistä sitoumusta asiasta. Saksan mukaan BKT-osuus ei ole oikea mittari arvioitaessa jäsenmaiden uskollisuutta puolustusliitolle. Saksa on myös suhtautunut varauksellisesti toimiin, jotka sen mukaan voisivat ärsyttää Venäjää. Siksi Saksa ei kannata pysyvien taistelujoukkojen sijoittamista Baltian maihin.

Puola Puola

Puola on lobannut ahkerasti sen puolesta, että Nato vahvistaisi Baltian ja Puolan puolustusta. Puola toivoo, että huippukokouksessa päätetään Naton logistiikkakeskuksen perustamisesta Puolaan. Ukrainan sota on herättänyt levottomuutta Puolassa, joka on Ukrainan naapurimaa. Puola aikoo lisätä puolustusmenojaan ja kehottaa muita jäsenmaita tekemään samoin. Puolan mielestä Naton tukikohtien on sijaittava siellä, missä ne parhaiten torjuvat ulkoisia uhkia, eli muun muassa Puolassa – vaikka tukikohtien siirtäminen vanhoista Nato-maista olisikin poliittisesti vaikeaa.

Tšekki Tšekki

Tšekki kannattaa Naton sotilaallisen läsnäolon vahvistamista itärajoilla, jos Puola ja Baltian maat toivovat sitä. Tšekissä järjestetään Naton ilmasotaharjoitus Ample Strike 2014, joka alkaa juuri ennen Naton huippukokousta.

Norja Norja

Naton seuraava pääsihteeri on entinen Norjan pääministeri Jens Stoltenberg. Norja haluaa korostaa Naton valmiutta arktisilla alueilla, jossa sillä on yhteinen raja Venäjän kanssa. Norjan mukaan Ukrainan tilanne on "pysyvästi" muuttanut Venäjän ja Naton suhdetta. Norja korostaa Naton palaamista perustehtäväänsä, jäsenmaiden kollektiiviseen puolustukseen.

Kartalle on merkitty Nato-maat ja Naton merkittävimmät operaatiot. Saat lisätietoja valitsemalla kartalla olevia kohteita.Lähde: Nato

Kuka kuuluu Natoon?

1949
  • Alankomaat
  • Belgia
  • Islanti
  • Italia
  • Kanada
  • Luxemburg
  • Norja
  • Portugali
  • Ranska
  • Tanska
  • Iso-Britannia
  • Yhdysvallat
1952
  • Kreikka
  • Turkki
1955
  • Saksa
1982
  • Espanja
1999
  • Puola
  • Tšekki
  • Unkari
2004
  • Bulgaria
  • Latvia
  • Liettua
  • Romania
  • Slovakia
  • Slovenia
  • Viro
2009
  • Albania
  • Kroatia

Jäsenmaat liittymisvuosittain.

Merkittävimmät operaatiot

Kuka Natoa johtaa?

Väistyvä pääsihteeri: räväkkä tanskalainen

Anders Fogh Rasmussen
  • Anders Fogh Rasmussen
  • Syntynyt: 26.1.1953
  • Puoluetausta: Liberaali Venstre

Tanskan entinen pääministeri Anders Fogh Rasmussen jättää Nato:n pääsihteerin tehtävän elokuun lopussa palveltuaan sotilasliittoa runsaat viisi vuotta. 61-vuotias Fogh Rasmussen on ensimmäinen pohjoismaalainen Naton pääsihteeri.

Liberaalia Venstre-puoluetta johtaneesta Fogh Rasmussenista tuli Tanskan pääministeri vuoden 2001 vaalien tuloksena. Hän muodosti konservatiivisen kansanpuolueen tuella vähemmistöhallituksen, joka tukeutui Tanskan ensimmäiseen oikeistoenemmistöiseen parlamenttiin sitten vuoden 1929.

Fogh Rasmussenin hallituksen politiikka oli hyvin oikeistolaista, verrattuna Tanskassa aiemmin harjoitettuun politiikkaan. Hallitus suosi yksityistämistä, teki mittavia veronalennuksia ja harjoitti tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Pääministeri sai kansan enemmistön tuen linjalleen. Vuoden 2005 vaaleissa Venstre onnistui säilyttämään paikkansa suurimpana puolueena. Fogh Rasmussen sai näissä vaaleissa 61 792 ääntä eli enemmän kuin kukaan on saanut Tanskan parlamenttivaaleissa. Rasmussenin hallituskoalitio säilytti enemmistönsä myös vuoden 2007 vaaleissa.

Pian näiden vaalien jälkeen lähtivät liikkeelle huhut, että Tanskan pääministeri pyrkii pois kotimaasta, kansainvälisiin tehtäviin. Häntä väläyteltiin niin EU:n presidentiksi kuin Naton pääsihteeriksikin. Fogh Rasmussen kiisti huhut, mutta huhtikuussa 2009 Nato vahvisti, että uusi pääsihteeri on Tanskan pääministeri.

Fogh Rasmussen oli saanut Naton suurimman maan Yhdysvaltain luottamuksen jo vuonna 2003, kun hän tuki vahvasti presidentti Bushin käynnistämää terrorisminvastaista sotaa. Tanska oli niiden viiden maan joukossa, jotka osallistuivat hyökkäykseen Irakiin Saddam Husseinin joukkoja vastaan. Tanskalla oli Irakin Basrassa vuosina 2004–2007 runsaat 500 sotilasta.

Naton pääsihteerinä Fogh Rasmussen on ollut jämäkästi johtamassa sotilasliiton kriisinhallintaoperaatiota Afganistanissa. Libyan sisällissodassa 2011 Nato antoi ilmatukea maan kapinallisille. Tämän vuoden Naton pääsihteeriä ovat työllistäneet Venäjän sotatoimet Itä-Ukrainassa. Fogh Rasmussen on tuominnut voimakkaasti Krimin liittämisen Venäjään ja vaatinut Venäjää lopettamaan sotilaalliset toimensa ja uhkailunsa Itä-Ukrainassa.

Fogh Rasmussen on innokas lenkkeilijä ja pyöräilijä, joka on näyttäytynyt pyörän selässä myös Ranskan ympäriajon osuudella. Hänellä on kolme lasta ja kuusi lastenlasta.

Uusi pääsihteeri: sovittelija Norjasta

Jens Stoltenberg
  • Jens Stoltenberg
  • Syntynyt: 16.3.1959
  • Puoluetausta: Työväenpuolue

Naton uutena pääsihteerinä aloittaa 1.10.2014 Norjan entinen pääministeri Jens Stoltenberg. Skandinaavinen suuntaus saa siis jatkoa Naton huipulla. Norja on Naton perustajamaita, mutta Stoltenberg on ensimmäinen norjalainen sotilasliiton johdossa.

55-vuotias Jens Stoltenberg on puoluetaustaltaan sosiaalidemokraatti. Hänen isänsä Thorvald Stoltenberg toimi Norjan puolustus- ja ulkoministerinä, joten poika Jens pääsi jo nuorena seuraamaan läheltä politiikan tekoa.

Jens Stoltenberg toimi 1980-luvulla pari vuotta toimittajana Arbeiderbladet-lehdessä. Norjan parlamenttiin Suurkäräjille hänet valittiin vuoden 1993 vaaleissa, 34-vuotiaana. Hänet nimitettiin maan teollisuusministeriksi samana vuonna. Työväenpuolue joutui oppositioon vuonna 1997, mutta vuoden 2000 vaaleissa Stoltenberg johti pääministeriehdokkaana puolueensa takaisin hallitukseen. Jens Stoltenberg valittiin pääministeriksi, mutta ensimmäinen kausi jäi vain puolentoista vuoden mittaiseksi, kun työväenpuolue kärsi vaalitappion syksyn 2001 vaaleissa.

Neljän oppositiovuoden jälkeen Jens Stoltenberg johdatti puolueensa takaisin hallitusvaltaan vuoden 2005 vaaleissa. Stoltenbergin johtama Työväenpuolue muodosti punavihreän hallituksen Keskustapuolueen ja Sosialistisen vasemmistopuolueen kanssa. Tämä hallituspohja onnistui pysymään vallassa vuoden 2009 vaaleissa.

Jens Stoltenbergin elämän dramaattisin hetki koettiin 22. päivä heinäkuuta 2011. Pääministeri oli lupautunut puhujaksi työväenpuolueen nuorisoliiton kesäleirille Utøyan saarelle ja oli parhaillaan kirjoittamassa seuraavan päivän puhettaan, kun Oslon keskustassa räjähti. Pääministerin työhuoneen lähituntumassa laukaistu pommi surmasi kahdeksan ihmistä, mutta pahempaa oli vielä tulossa. Terroriteon takana ollut Anders Behring Breivik jatkoi Oslosta matkaansa Utøyan saarelle ja ampui kuoliaaksi 69 nuorta kesäleiriläistä. Norja oli shokissa.

Jens Stoltenberg osoitti johtajakykynsä johdattamalla Norjan mallikkaasti ulos kriisistä. Hän vetosi demokratian ja avoimen yhteiskunnan puolesta joukkosurman herkkinä hetkinä ja yhdisti norjalaiset. Stoltenberg oli suositumpi kuin koskaan uransa aikana, mutta tätä menestystä ei kestänyt pitkään. Syyskuun 2013 vaaleissa Stoltenbergin johtama hallitus kärsi vaalitappion ja pääministeristä tuli parlamentin ulkoasianvaliokuntaa johtava rivikansanedustaja.

28.3.2014 Jens Stoltenberg nimitettiin Naton pääsihteerin Anders Fogh Rasmussenin seuraajaksi ja Naton 13. pääsihteeriksi. Virkakausi alkaa 1.10.2014. Aloitteentekijä Stoltenbergin valinnassa oli Saksan liittokansleri Angela Merkel, joka hankki nimitykselle ensimmäisenä Yhdysvaltain ja Britannian tuen. Stoltenbergin suurin haaste heti virkakauden alussa on Venäjä, jonka toimet Ukrainassa ovat herättäneet suurta huolta erityisesti Natoon kuuluvissa Baltian maissa ja Puolassa.

Stoltenberg on arvostellut voimakkaasti Krimin liittämistä Venäjään ja sanonut Venäjän uhkaavan toimillaan Euroopan turvallisuutta ja vakautta. Venäjän toimet Itä-Ukrainassa ovat Stoltenbergin mukaan julma muistutus Naton tarpeellisuudesta. Stoltenberg on korostanut Venäjän vastaisten pakotteiden tärkeyttä vastatoimena Venäjän toiminnalle Ukrainassa.

Kuvat:
EPA
Suomen ja Nato-maiden yhteinen merisotaharjoitus Northern Coasts alkoi Turussa elokuun lopussa.Kuva: Lehtikuva

Mitä tarkoittaa rauhankumppanuus?

Naton rauhankumppanuusohjelma (Partnership for Peace, PfP) luotiin 1990-luvun alkupuolella. Sen ensisijaisena tavoitteena oli lisätä luottamusta läntisen sotilasliiton ja entisen Varsovan liiton maiden kesken. Yhteistyöhön saattoivat alusta alkaen osallistua myös sellaiset maat, jotka eivät hakeneet Naton jäsenyyttä. Rauhankumppanuusohjelmasta päätettiin Naton huippukokouksessa tammikuussa 1994.

Alkuperäisistä rauhankumppanuusmaista 12 itäisen Euroopan maata on tuon jälkeen liittynyt Natoon:

  • Puola, Unkari ja Tšekin tasavalta vuonna 1999
  • Bulgaria, Latvia, Liettua, Romania, Slovakia, Slovenia ja Viro vuonna 2004
  • Albania ja Kroatia vuonna 2009

Uusia rauhankumppaneita Nato sai vuonna 2006, kun Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro ja Serbia hyväksyttiin kumppanuusmaiksi.

Naton rauhankumppaneita on tällä hetkellä 22, ja maat voidaan jakaa neljään ryhmään:

Nato ei ole sitoutunut kumppanimaiden turvallisuuden takaamiseen sotilaallisesti.

  1. Entiseen Neuvostoliittoon kuuluneet maat Armenia, Azerbaidzhan, Georgia, Kazakstan, Kirgistan, Moldova, Tadzikistan, Turkmenistan, Ukraina, Uzbekistan, Valko-Venäjä ja Venäjä
  2. Entiseen Jugoslaviaan kuuluneet maat Bosnia ja Hertsegovina, Makedonia, Montenegro ja Serbia
  3. Euroopan unioniin kuuluvat maat Irlanti, Itävalta, Malta, Ruotsi ja Suomi
  4. Euroopan vapaakauppajärjestöön Eftaan kuuluva Sveitsi

Suomi Naton rauhankumppanina

Suomi on osallistunut Naton rauhankumppanuusyhteistyöhön vuodesta 1994 alkaen. Euroatlanttisen kumppanuusneuvoston jäsen Suomi on ollut sen perustamisesta 1997 lähtien. Siihen kuuluu 28 Naton jäsenmaata ja 22 kumppanimaata.

Rauhankumppanuus pitää sisällään ulko- ja turvallisuuspoliittista yhteistyötä, kriisinhallintaoperaatioihin osallistumista ja kriisinhallinnassa tarpeellisten sotilaallisten valmiuksien kehittämistä. Lisäksi se kattaa puolustusmateriaaliyhteistyön ja osallistumisen siviilisektorin yhteistyöhön.

Rauhankumppanuusmaiden joukkojen sotilaallista yhteensopivuutta ja laadullista suosituskykyä kehitetään Naton suunnittelu- ja arviointiprosessin kautta. Nato tarjoaa kumppanimaille tavoitteita, joista kukin maa valitsee sille sopivat vaihtoehdot. Suomen valitsemat tavoitteet tukevat Suomen puolustuskyvyn kehittämistä ja kansainvälistä kriisinhallintaosallistumista. Ajanjaksolle 2014-2020 Suomella on yhteensä 57 kumppanuustavoitetta, joista 25 on kaikille puolustushaaroille yhteisiä, 16 maavoimien, 8 merivoimien ja 8 ilmavoimien tavoitetta.

Rauhankumppanuus mahdollistaa osallistumisen lukuisiin Naton sotilaallisiin toimintoihin. Nato ei kuitenkaan ole sitoutunut kumppanimaiden turvallisuuden takaamiseen sotilaallisesti.

Tiivistyvä rauhankumppanuus

Suomi on viime vuodet ollut tiivissä yhteistyössä Naton kanssa Afganistanin kriisinhallintaoperaatiossa. ISAF-operaatio (International Security Assistance Force) Afganistanissa siirtyi Naton johtoon vuonna 2003, ja Suomi on ollut operaatiossa mukana alusta alkaen. Operaation tehtävänä on tukea Afganistanin viranomaisia turvallisen toimintaympäristön luomisessa sekä armeijan ja poliisivoimien kehittämisessä.

Sopimus ei anna Natolle mahdollisuutta tuoda joukkoja Suomeen ilman Suomen pyyntöä.

Suomi osallistuu ISAF-operaatioon tällä hetkellä enintään 100 sotilaalla. Suomalainen joukko toimii pääosin Mazar-i-Sharifissa Pohjois-Afganistanissa. Vuoden 2013 alusta alkaen joukon toimenkuvaa kohdennettiin painottaen erityisesti koulutus- ja neuvonantotehtäviä. Afganistanin turvallisuusjoukkojen ohella Suomen kokonaistuessa painottuvat kehitysyhteistyö ja siviilikriisinhallinta.

Naton johdolla toteutettu ISAF-operaatio päättyy vuoden 2014 lopussa. Naton syyskuun huippukokouksessa Walesissa keskustellaan mahdollisuuksista tukea Afganistania sen jälkeen Resolute Support -nimisellä neuvonanto-, avunanto- ja koulutusoperaatiolla. ISAF:n 44 000 sotilaan sijasta uudessa operaatiossa olisi vain noin 10 000 sotilasta. Suomi valmistautuu osallistumaan operaatioon noin 80 sotilaalla.

Nato-kumppanuuden säilyttämiseksi vähintään nykyisellä tasolla Suomi ja Ruotsi jättivät Natolle alkuvuodesta muistion tiivistetystä uudenlaisesta rauhankumppanuudesta. Naton nykyinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen suhtautuu myönteisesti kumppanuuksien kehittämiseen, ja Naton odotetaan Walesin huippukokouksessa hyväksyvän tiiviin kumppanuuden Suomen ja Ruotsin kanssa.

Osana rauhankumppanuutta Suomi allekirjoittaa Walesin huippukokouksessa niin sanotun isäntämaasopimuksen. Tämä pitkään valmisteltu yhteisymmärryspöytäkirja helpottaa sotilasliiton joukkojen harjoittelua Suomessa. Sopimus ei kuitenkaan anna Natolle mahdollisuutta tuoda joukkoja Suomeen ilman Suomen pyyntöä. Nato haluaa pitää selkeän eron sotilasliiton jäsenmaiden ja kumppaneiden välillä.