Salakäyttöä, häpeää ja voimattomuutta – sokeririippuvuuteen pätevät päihdeaddiktion merkit

Ensin menee suklaalevy, sitten paketti jäätelöä. Aamulla hävettää, mutta häpeä ei auta pitämään lusikkaa poissa kiposta sinäkään päivänä. Sokeririippuvuden sosiaaliset seuraukset ovat kevyemmät kuin päihderiippuvaisen, mutta mekanismi on sama. Eron normikäytön ja addiktion välillä on se, että elämänlaatu alkaa kärsiä, kuvaa Avominne-kouluttaja Marja Kanu.

Kotimaa
Suklaakonvehtirasia.
Henrik Schmidt / EPA

Yksi nauttii kylässä kakkukahvit ja se siitä. Toinen herkuttelee joulun ajan ja muut juhlapyhät, mutta kykenee ottamaan itseään niskasta kiinni, jos joku sanoo, että makea riittää jo. Kolmannen sokeri koukuttaa niin, että viime kädessä herkkuja syödään salaa, muuta ruokaa karsitaan makean tieltä eikä itsekontrolli auta asiassa.

Sokeririippuvuudella on yhteneväisyyksiä päihteisiin, sanoo 12 askeleen ohjaaja, KTM, lähihoitaja Marja Kanu Avominne-päihdeklinikalta. Avominne lähtee siitä, että addiktiot ovat kroonisia aivosairauksia. Toiset ovat herkempiä riippuuvuuksille, eikä tahdonvoimasta ole apua kun jokin asia koukuttaa ja hallitsee käyttäytymistä.

Avominne-klinikoilla on tähän saakka hoidettu päihde- ja läheisriippuvuuksista kärsiviä. Nyt tarkoituksena on laajentaa ravitsemukseen, sillä myös tietyt ravintoaineet koukuttavat, sanoo Kanu:

– Ruokateollisuuskin sen tietää: ne ovat rasva, sokeri ja suola.

Avominnen kouluttajat alkavat syksyllä pitää luentoja sokeririippuvuudesta. Suuntana on laajentaa raittius- ja hyvinvointityötä ravitsemukseen. Vaikka osin altistus tulee ruokakulttuurista, vastuuta ei sysätä yhteiskunnan harteille. Kyse on siitä, että joillakin yksilöillä on herkkyys riippuvuuteen, sanoo Marja Kanu:

– Ruokariippuvuusryhmissä on paljon toipuneita alkoholisteja.

On vaikutuksiltaan eriasteisia riippuvuuksia

Marja Kanu kävi läpi oman päihteistä vieroittumishoitonsa Norjassa. Siellä hän törmäsi ihmisiin, jotka kuiville päästyään harmittelivat, että sokeri vei heidät täysin.

– Itselläkin suklaan ja jätskin syönti menivät kohtuuttomuuksiin. Tein ryhtiliikkeitä, mutta sorruin aina. Vuosien saatossa aloin saada lisää tietoa, vaikka aluksi se tuntuikin ihan huuhaalta. Että eihän sokeri, hyvänen aika!

Illalla mässätään suklaat ja jäätelöt ja seuraavana päivänä on hirveä häpeä. Normaaliherkuttelija syö kakkunsa eikä koe siitä sen kummempaa

Marja Kanu, Avominne-ohjaaja

Norjassa, Ruotsissa ja Islannissa sokeririippuvuuden hoito on pidemmällä kuin Suomessa. Kanukin on osallistunut Oslossa hoitoryhmiin, joissa edetään 12 askeleen ohjelman mukaan. Addiktioissa kun lainalaisuudet ovat Kanun mukaan samat, puhuttiin sitten päihteistä tai sokerista:

– Makean syömiseenkin liittyy häpeää ja katumista. Illalla mässätään suklaat ja jäätelöt ja seuraavana päivänä on hirveä häpeä. Normaaliherkuttelija syö kakkunsa eikä koe siitä sen kummempaa, Kanu havainnollistaa.

Kanu muistuttaa, että riippuvuuksia on monenlaisia: sellaisia, joiden kanssa voi vallan mainiosti elää ja toisessä ääripäässä niitä, jotka vievät ennenaikaiseen hautaan. Sokeririippuvaisen kärsimät sosiaaliset seuraamukset ovat toki paljon pienemmät kuin päihteiden kanssa kamppailevan. Riippuvuuden merkki on kuitenkin se, että tarve alkaa haitata elämänlaatua.

– Ihmisellä voi alkaa ilmetä mielialan heittelehtimistä ja psyykkisiä ongelmia: masennusta ja väsymystä, Kanu listaa.

"Sokeriton syyskuu" ei ole ratkaisu

Addiktiota eivät hillitse säännöt tai itsensä kurittaminen. Yhden suklaan syötyään ihminen alkaa miettiä, mistä saa lisää, sanoo Kanu. Myöskään karkkilakot tai kuurit eivät auta.

– Jos on sokeririippuvainen, "tipaton tammikuu" ei auta. Jos yrittää kuureilla pitää itseään erossa sokerista, sitä ajattelee koko ajan. Ja sitten tulee se päivä, jolloin karkkipussi taas aukenee.

Yleensä asiaan liittyy myös häpeää siitä, ettei "fiksu ihminen" voi hallita haluaan.

– Mutta aivokemia onkin herkempi asia. Silloin on parempi lakata altistumasta.

Marjat käyvät yleensä kaikille. Jollekulle ei sovi ruisleipäkään

Marja Kanu, Avominne-ohjaaja

Käytännössä tämä tarkoittaa ensin kaiken sokerin ja vaalean jauhon eliminoimista. Sitten aletaan tutkia, mitkä hiilarit sopivat eivätkä ylläpidä sokerinhimoa. Toisille esimerkiksi hedelmät sopivat hyvin, jotkut eivät kestä niitäkään.

– On sellaisiakin, joiden on ikänsä pysyteltävä täysin erossa. Marjat käyvät yleensä kaikille. Jollekulle ei sovi ruisleipäkään, heittää Kanu esimerkkejä.

Sokeririippuvuuden hoito onkin Kanun mukaan juuri sosiaalisesti haastavaa:

– Pakkohan meidän on syödä. Alkoholistin ei ole pakko juoda etanolia, hän voi juoda jotain muuta.