Urbaani löytöretkeilijä etsii luontoa kaupunkien vilinästä

Kaupunkialueille suuntaavat tutkimusmatkat ovat yleistynyt tapa tutustua omaan lähiympäristöön. Helsinkiläinen bloggaaja löytää erämaahenkeä vaikka kehäteiden viereltä.

kulttuuri
Säiliö 468 loistaa nyt liki 1.300 ledin valaisemana Helsingin Kauppatorin vastarannalla.
Tuomas Uusheimo

Urbaanilla löytöretkeilyllä tarkoitetaan useimmiten hylättyjen rakennusten etsimistä ja tutkimista. Bloggaaja Marko Leppästä kiinnostaa kuitenkin lähes kaikki rakentamaton alue kaupunkiympäristössä.

Leppänen valikoi Esoteerinen maantiede -blogiinsa (siirryt toiseen palveluun) kohteita, joista usein löytyy historiallisia vivahteita. Vierailut voivat suuntautua niin lähiökallioille kuin autioituville teolllisuusalueille.

Marko Leppäsen teorian mukaan perifeerisillä alueilla ihmisen mieli elpyy ja kykenee paremmin luovaan ajatteluun.

– Paikat vaikuttavat meihin. Se, mikä on oma sisäinen kuvamme, sen heijastamme ulkoiseen olemukseemme.

Vuoristosolia kaupunkien keskustoissa

Kaupunkialueiden ja luonnon välinen suhde on kiinnostanut Marko Leppästä ja pari vuosikymmentä. 1990-luvun alussa hän julkaisi aiheesta pro gradu -tutkielman ja perusti "esoteerisen maantieteen koulukunnan".

Leppäsen mielestä harvaan asuttujen seutujen ja kaupunkikeskusten yhteisymmärrystä ovat viime vuosina lisänneet tutkimukset luonnossa liikkumisen terveysvaikutuksista. Bloggaajaa kuitenkin huolettaa rakentamattomien alueiden katoaminen kaupunkialueilta.

– Vielä muutama vuosi sitten Helsingin keskustan läpi rakennetun Baanan paikalla kulkeminen oli kuin vuoristosolassa olisi vaeltanut.

Puisista huviloista salaisiin luoliin

Leppäsen blogi on täynnä kertomuksia löytöretkistä kaupunkien uumeniin. Esimerkiksi Herttoniemenrannassa sijaitsevassa Kipparvuoren tunnelissa Leppästä kiehtoo kohteen hankala löytäminen.

– Kipparvuoren kalliot ovat niin jylhät, että niiden päällä seistessä ei välttämättä ymmärrä, että alempaa löytyvältä tasanteelta pääsee vanhan öljynpuristamon luolaan.

Urbaanin löytöretkeilyn kohteissa läheinen kaupungin häly tuo omanlaisensa tunnelman periferioilla vierailuun. Esimerkiksi Alppilan sydämessä, Linnanmäen vesitornin katolta löytyy sodanaikainen, naamiointitarkoitukseen käytetty niitty ja metsikkö.

Marko Leppänen rohkaisee aloittamaan retkeilyn ensin lähiseudusta ja myöhemmin jatkamaan kauemmas.

– Jos kaupungissa tapahtuvaan löytöretkeen suhtautuu samalla hartaudella kuin isompaan erämaavaellukseen, kokemus alkaa myös muuttua isommaksi.