Näkökulma: Kaivosten kummalliset lupavyyhdit

Kaivannaisteollisuuden ympäristöluvat ovat liian usein sekavia vyyhtejä. Toimittaja Jenni Leukumaavaara teki jutun Sodankylän Kevitsan jätealtaan ympäristöluvista ja huomasi, että ympäri mennään ja yhteen tullaan. Se tulee kalliiksi kaikille.

Näkökulmat
Jenni Leukumaavaara
Yle

Loppukesästä aloin tehdä juttua Sodankylän Kevitsan kaivoksen jätealtaasta, josta se oli valittanut sekä Vaasan hallinto-oikeuteen että Korkeimpaan hallinto-oikeuteen vuodesta 2010 alkaen.

Joulukuussa 2013 Korkein hallinto-oikeus määräsi First Quantum Minerals -yhtiön rakentamaan bentoniittimatto- ja turvesuojauksen rikastushiekka-altaaseensa.

Näiden vuosien välissä ehti tapahtua yhtä ja toista.

Oma lupa ei miellyttänytkään

Juttua tehdessä kävi ilmi, että alkuperäisessä ympäristölupahakemuksessaan FQM Kevitsa oli ollut valmis tekemään tarvittavat suojausrakenteet molempiin jätealtaisiinsa.

Ympäristölupa tuli vuonna 2009. Seuraavana vuonna yhtiö haki muutosta. Nyt se katsoi, että A-altaaseen, johon lasketaan vain vähärikkista hiekkaa, ei tarvita erityisiä suojarakenteita.

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto löysäsi hieman alkuperäisiä lupakriteerejä, mutta yhtiön päävaatimukseen se ei suostunut. Yhtiö valitti Vaasan hallinto-oikeuteen ja sittemmin Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitukset kiersivät kolme vuotta aluehallintovirastossa, Vaasan hallinto-oikeudessa ja Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Turhaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden edustajan kanssa puhuessa ilmeni, että aluehallintovirasto oli perusluvan myöntämisen jälkeen ehtinyt tehdä seitsemän muutospäätöstä, ennen kuin KHO antoi päätöksensä perusluvasta.

KHO siis pahimmilaan päättää jo valmiiksi vanhentuneista asioista. Nyt se oli seitsemän päätöksen päässä nykytilanteesta.

Miksi valittaa, jos juna kulkee kuitenkin?

Ympäristöluvan ja lukuisten aluehallintovirastoon tehtyjen muutosvaatimusten perään kysellessäni minun annettiin yhtiön ja Ely-keskuksen suunnalta ymmärtää, ettei tässä mitään ongelmaa olekaan.

Kävi ilmi, että kaivoksella on vuodesta 2011 lähtien koko ajan tehty altaan suojausta alkuperäisen luvan mukaan. Kevitsan tehtaanjohtaja kertoi, että suojaukset olivat 70-prosenttisesti valmiit siinä vaiheessa, kun KHO:n päätös tuli.

Käynnissä olevan yrityksen on tietysti pakko toimia. Johonkin louhinnasta kertyvät läjityskasat on saatava myös oikeuden pohtiessa ratkaisujaan.

Silti herää kysymys: Miksi työllistää oikeusasteita, viranomaisia ja juristeja kolmen vuoden ajan, jos kuitenkin hymyssä suin rakennetaan suojauksia juuri niin kuin itse on alun perin ehdotettu?

Aiemmin tänä vuonna Kevitsan nyt jo irtisanoutunut johtaja uhkasi, että kaivos lopettaa, jos se ei saa laajentumislupia. FQM haki lupaa laajentamiselle jo ennen kuin kaivos aloitti toimintansa kaksi vuotta sitten. Tämän vuoden heinäkuussa lupa heltisi ja Kevitsasta tulee Suomen suurin kaivos.

Mihin lupia haetaan?

Kaivosten kanssa herää ajoittain kysymyksiä luvanhaun motiiveista. Että tehdäänkö jo valmiiksi alimitoitettu tai lupauksissaan tuhlaileva hakemus, joka heti luvan myöntämisen jälkeen muuttuu toisenlaiseksi. Toiminta ei ole kaivosbisneksessä poikkeuksellista, mutta nämä ovat kysymyksiä, joihin on erittäin vaikea saada vastauksia.

Se kuitenkin on varmaa, että jatkuva muutos- ja valitusrumba työllistää liikaa kaikkia osapuolia.

Korkein hallinto-oikeus tiedotti heinäkuussa, että kansainvälinen kaivostoiminta työllistää sitä merkittävästi. KHO ratkaisee kaivostoimintaan liittyvät valitukset esittelijän ja viiden lakimiestuomarin kokoonpanossa. Ympäristönsuojelu- ja vesitalousasioissa ratkaisukokoonpanossa on mukana lisäksi kaksi professoritasoista ympäristöasiantuntijaneuvosta.

Siinä on monta päätä pohtimassa. Budjettiriihen alla käydyistä keskusteluista voisi päätellä, että tekemistä olisi muuallakin.

Tiedoksi jälkipolville

Toki oikeuden päätöksillä on periaatteellista merkitystä myös muille kaivosyhtiöille ja myöhemmille ajoille.

Jätealtaan osalta laajemmalti merkitykselliseksi voi nousta se, että vaikka yhtiö valituksessaan vetosi siihen, että parasta käyttökelpoista tekniikkaa koskevat referenssiasiakirjat eivät vaatisi tällaista suojaratkaisua, Vaasan hallinto-oikeus ja KHO eivät ottaneet riskiä.

Ympäristönsuojelulain mukaan toiminnasta ei saa aiheutua merkittävää ympäristön pilaantumista. KHO:n edustajan mukaan päätöksellä onkin merkitystä nimenomaan riskinhallinnan näkökulmasta.

KHO arvioi, ettei yhtiöllä tai muillakaan tahoilla ollut tarpeeksi vakuuttavia selvityksiä siitä, että maapohjan luontainen rakenne riittäisi rikastushiekka-altaan pohjarakenteeksi.

Se oli päätös, joka mahdollisesti keljuttaa useampaakin kaivosyhtiötä, mutta toivottavasti vie meitä yhä kauemmas Talvivaaran kaltaisista ympäristökatastrofeista.