Syyttäjälle erävoitto Kansanmusiikkisäätiön hovioikeuskäsittelyssä

Vastaajien mukaan syyttäjä oli muuttanut syytettään hovioikeudessa kielletyllä tavalla. Hovioikeuden antaman osapäätöksen mukaan syyte ei ollut muuttunut liikaa. Yksi oikeuden jäsenistä jätti asiasta eriävän mielipiteen.

kulttuuri
Kuvassa käräjäoikeuden infotiskillä ihmisiä saamassa papereita
Petri Puskala / Yle

Kaustisen Kansanmusiikkisäätiön konkurssiin johtaneita tapahtumia puitiin Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudessa massiivisessa oikeudenkäynnissä talvella 2013. Oikeus hylkäsi kaikki raskaista talousrikoksista nostetut syytteet.

Syyttäjä valitti tuomiosta hovioikeuteen ja vaati edelleen säätiön hallinnossa mukana olleille rangaistuksia törkeästä kirjanpitorikoksesta ja törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Asian käsittely alkoi Vaasan hovioikeudessa valmistelevalla istunnolla kesäkuussa, pääkäsittely hovissa alkaa 15. syyskuuta.

Vastaajat vaativat oikeudelta, että syyttäjän valitus törkeästä kirjanpitorikoksesta jätetään kokonaan tutkimatta. Syytekohta käsittelee säätiön lahjoituksena saaman ITE-taidekokoelman merkitsemistä tai sen laiminlyömistä säätiön kirjanpitoon. Vastaajat pitivät syytteen ensisijaista ja toissijaista teonkuvausta keskenään ristiriitaisena, ristiriidaton syyte on oikeusprosessin edellytys. Lisäksi vastaajat muistuttavat, että syyttäjä oli jo käräjäoikeudessa esittänyt mainitun toissijaisen syytteen, mutta oli siellä luopunut sen esittämisestä tai perunut sen.

Ensisijaisen teonkuvauksen mukaan taidekokoelmaa ei olisi saanut merkitä kirjanpitoon lainkaan, koska lahjakirja sisälsi rajoituksia eli se oli syyttäjän mukaan arvoton. Toissijainen syyte moittii vastaajia siitä, että kokoelmaa ei merkitty välittömästi kirjanpitoon kun säätiö sai sen hallintaansa.

Lain mukaan nostettua syytettä ei saa muuttaa.

Hovioikeuden 2.9. antaman osapäätöksen mukaan teonkuvausten eroavaisuudet ovat lähinnä seurausta siitä, mitä tapahtumakulun vaihetta korostetaan.

Hovioikeudenneuvos Pirkko Loukusa jätti asiasta eriävän mielipiteen, hänen mukaansa syytteissä vedottiin erisisältöisiin tosiseikkoihin, näin syytteet koskevat rikosoikeudellisesti eri tekoja.

Vastaajat purnasivat myös törkeästä velallisen epärehellisyydestä koskevasta syytteestä, heidän mukaansa syyttäjä oli esittänyt hovioikeudessa uusia väitteitä, johon syyttäjällä ei olisi ollut oikeutta. Hovioikeuden mukaan kyse oli vain syytteen täsmentämisestä, johon syyttäjällä on oikeus.