Jari Korkki: Rukan lumilta tähän päivään

Viime viikot ovat osoittaneet, etteivät ainakaan eläkeneuvottelijat kärsi kestävyysvajeesta, kirjoittaa Jari Korkki blogissaan.

Jari Korkki
Jari Korkki.
Jari Korkki.Lassi Seppälä / Yle

Periaatteessa asian pitäisi olla yksinkertainen. Suomalaiset elävät koko ajan yhä vanhemmiksi, ja jonkun pitäisi maksaa ikääntyvän porukan eläkkeet.

Turuilla ja toreilla kuulee kuitenkin jatkuvasti vanhemman väen jupinaa siitä, miten he ovat jo eläkkeensä maksaneet.

Ihan niinhän se ei mene vaan pikemminkin olemme maksaneet omien vanhempiemme eläkkeitä. Nyt sitten pitäisi päättää, kuka maksaisi meidän.

En tiedä, kuka on keksinyt sanan kestävyysvaje, mutta ainakaan työmarkkinajärjestöjen eläkeneuvottelijat eivät semmoista näytä tuntevan. Moni neuvottelija on kesälomien jälkeen istunut erilaisissa kokouksissa yötä myöten ja viikonloput päälle.

Nyt sitten on pieni hengähdystauko ja neuvottelupöytään palataan maanantaina. Syksyyn mennessä pitäisi olla valmista. Tämän hetken askelmerkeillä syksy voisi osua ensi viikon lopulle. Muutoin maan hallituksessa saattaa syntyä omaehtoista ajattelua asian edistämisestä.

Siitä ei tosin välttämättä hyvää seuraa. Muistan hyvin, kun silloinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) saapui vieraakseni TV1:n Ykkösaamuun Kalevalan päivänä 28.2.2009 ja kertoi, että päätös eläkeiän alarajan nostamisesta 63:sta 65 vuoteen kirkastui hänelle Rukan lumilla edellisellä viikolla.

Ajattelin heti, että nyt taisi pääministeri tehdä taktisen virheen. Eläkeiän nostosta oli kinattu jo muutama päivä, mutta viittaus Rukan lumiin oli kansakunnalle liikaa. Moni käsitti, että eläkeikä nousee saman tien, vaikka tarkoitus oli toteuttaa uudistus asteittain.

Pienimuotoisen kapinan jälkeen hallitus perääntyi ja oikeastaan siitä lähtien asiaa on vatvottu erilaisilla kokoonpanoilla ja nyt viimeksi tiiviisti Etelärannan työnantajalinnakkeen neuvottelutiloissa.

Työnantajat ovat pitkin matkaa pitäneet yllä eläkeiän alarajan nostoa, samalla kun palkansaajapuoli on mielellään puhunut pehmeistä keinoista työurien pidentämiseksi. On tietysti selvää, että eläkeiän nostoa on vaikea perustella niille, joita on viime vuosien talouskurimuksessa saneerattu ulos työelämästä.

Eikä neuvottelutilannetta helpota se, että ensin finanssikriisi ja sitten euron kriisi ja viimeksi Ukrainan aiheuttama talousmyllerrys ovat syöneet ihmisten uskoa siihen, että ennen pitkää tarvitaan taas lisää niitä, jotka työt tekevät.

Näyttää siis siltä, että jollain mekanismilla eläkeikä nousee vuodesta 2017 alkaen, asteittain kuten Vanhasen hallituksellakin oli tarkoitus. Siis niin, että nyt kuuttakymppiä käyvät ehtivät hyvinkin alta pois ja sitä nuorempiin nosto puree parin kuukauden korotuksina.

Eläkeneuvottelujen hankaluus on niiden pitkä suuntaus tulevaisuuteen. Viime päivinä on puhuttu paljon vuodesta 2025, mutta pahin kestävyysvaje on jysähtämässä niskaan vasta sen jälkeen.

Siksi on syytä toivoa neuvottelijoille kestävyyttä vielä ensi viikollakin.

Jari Korkki
kirjoittaja on Yle Uutisten politiikan toimittaja ja TV1:n Ykkösaamun juontaja