Näkökulma: Pelikonsoli – yksi lippu avaruuteen, kiitos!

Miltä näyttää pelaamisen tulevaisuus? Viimeinenkin uuden sukupolven konsoleista, Xbox One saapuu Suomen markkinoille tänään. Seuraava konsolisukupolvi liikkuukin jo ihan muissa maailmoissa, pohtii Ylen aamu-tv:n Tähtihetken toimittaja Jenni-Maarit Koponen.

viihde
Jenni-Maarit Koponen.
Jenni-Maarit Koponen.Kalevi Rytkölä / Yle

Mihin pelikonsoleja oikein nykyään tarvitaan? Näin kysyi kollegani älypuhelinta näppäillessään kun kerroin, että uuden sukupolven pelikonsoleista viimeinen, Microsoftin Xbox One julkaistaan Suomessa lopulta tänään. Mieskollegani ei ole omistanut pelikonsolia ja kynnys ostaa sellainen nytkin olisi suuri. Takana ei ole historiaa. Moni konsolipelaaja tuo uuden sukupolven pelikonsolin vanhan rinnalle.

Näin myös minulla, mustat laatikot pelilevyineen houkuttelevat rivissä tv:n alla. Tutkimusten mukaan minä, aikuinen nainen vietän pelien parissa enemmän aikaa kuin naapurin teinipoika, jota on pidetty streotyyppisenä pelaajana. Monella lapsella ja nuorella videopelien pelaaminen tuleekin varmasti perittyä esimerkiksi vanhempien tai sisarusten intoilusta.

Ensikertalaisia pelikonsolien ostajia vetää varmasti tällä hetkellä paitsi pelit ja koneen tehot myös erilaiset viihdesovellukset. Tarjolla on vaikkapa tv:tä, musiikkia, liikuntaa ja sosiaalista mediaa. Onhan se ideaalia, että ei tarvitse napsauttaa kuin yksi laite päälle. Itse olen kylläkin tuskastunut konsoleilla pykivään netti-tv:seen.

Pelikonsoli on kuitenkin minulle ainakin tällä hetkellä lähinnä pelaamista varten. Läppäri ja älypuhelin palvelevat muun viihteen osalta, tietysti pelaan kännykällä myös jatkuvasti. Henkilökohtaisesti taidan olla konsolin kyljessä viihtyvä erakkorapu, nautin omasta ajasta konsolin parissa pelaten, olen useimmiten se tyyppi, joka ei haluaisi luovuttaa ohjainta toiselle. En ehdi touhumaan juuri edes sosiaalisen median parissa pelisessioissani.

Minua ja monia muita pelaajia kiinnostaa kaikki uusi lisäarvo, jota konsoli tarjoaa pelaamiseen. Suuri haaveeni on vapautua peliohjaimesta ja seikkailla toisissa todellisuuksissa kuin Star Trekin ja muiden scifi-fiktioiden hahmot. Virtuaalitodellisuus onkin seuraava suuri juttu. Tänä vuonna isoilla pelimessuilla vierailleet virtuaalikypärien kokeilijat ovat pudonneet penkeiltään.

Haastattelin tänään ensimmäisen kotimaisen virtuaalipelin_ Pollenin_ kehittäjää Ville Kivistöä. Puhuimme mahdollisuuksista, joita virtuaalipelaaminen tarjoaa. Puhelimella virtuaalimaailmaan pääseekin jo tänä syksynä kun Samsung ja Oculus VR tuovat markkinoille virtuaalilasit.

Virtuaalitodellisuus on varmasti myös konsolipelaamisen tulevaisuus. Kännykkäpelien kuten Angry Birdsin ja Candy Crush Sagan parissa viihtyvä, konsoleita vierastava mieskollegani höristi korviaan puhuessani virtuaalimaailmoista. Tehokkaammalla pelilaitteella eli konsolilla ja tietokoneella saa myös enemmän irti virtuaalitodellisuudesta. Hän alkoi lämmetä pelikoneelle.

Pian pääsen itse testaamaan Pollen-peliä ja astun itse virtuaalitodellisuuteen. Virtuaalimaailmassa voi kokea intensiivisiä, erikoisia asioita. Suuria elämyksiä. Alkuun voi kuulemma potea matkapahoinvointia, mutta vähät siitä, jos voin päästä vaikka avaruuteen kellumaan kuten Sandra Bullockin hahmo_ Gravity_-elokuvassa.

Entä miltä kuulostaa kaulaa lähestyvä giljotiini? Mestaussimulaatiotakin on jo kokeiltu. Extreme-elämykset eivät ole kaikille ja mieleen tulee, että tulevaisuudessa virtuaalitodellisuutta voi käyttää myös väärin, aiheuttamaan pahaa oloa. Tämä keskusteluhan koskee kaikkea viihdettä.

Voi olla, että minusta tulee myös entistä sosiaalisempi pelaaja. Kyllä minä sieltä avaruudesta kilauttaisin kaverille, onhan tapana soittaa kotiin. Tai vaikkapa Angry Birds -virtuaalimaailmassa seikkailevalle kollegalleni.