1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Kotimaan uutiset

Läski tulee helposti, mutta lähtee vaikeasti? Syytä ihmisen evoluutiota

Kun ihminen alkaa laihduttaa, ensiksi lähtee nesteitä kehosta. Sitten vasta on on rasvan vuoro, sanoo kokenut lihavuustutkija Aila Rissanen.

Kuva: Arja Lento / Yle

Monen povitaskussa tai käsilaukussa kuumottaa juuri hankittu liikuntakeskuskortti, joka on hankittu ylimääräisen rasvakerroksen poistamiseen pois vyötäröltä, reisistä ja takapuolesta. Kesän aikana kovalla työllä ja rahalla hankittujen kilojen odotetaan lähtevän tehokkaasti ja nopeasti, mutta miksi se läski ei lähde, vaikka kuinka nostaa kahvakuulaa ja syö rahkaa. Miksi läski tuli niin helposti?

– Se on totta! huudahtaa pitkän linjan lihavuustutkija, professori Aila Rissanen.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lihavuustutkimusyksikössä työskentelevä Rissanen muistuttaa samaan hengenvetoon, että jokainen ihminen on yksilö, mutta tässä tapauksessa enemmistön elimistöt ovat suhteelllisen samanlaisia.

– Pitää muistaa kuitenkin, että meistä ihmisistä noin joka kolmas on sellaisia, joilla energian liikkeellelähtö on liukkaampaa kuin muilla. Biologiset erot ihmisten välillä ovat aika isoja. Läski tulee helposti ja lähtee vaikeasti on keskimääräisenä totuutena oikein.

Rissanen näkee nykyihmiseen helposti kertyvän läskin koko ihmiskunnan evoluution tuloksena.

Pitää muistaa kuitenkin, että meistä ihmisistä noin joka kolmas on sellaisia, joilla energian liikkeellelähtö on liukkaampaa kuin muilla.

Professori Aila Rissanen

– Elimistöllä on vuosituhansien aikana kehittynyt erinomainen biologisten sopeutumismekanismien taito ja kyky ottaa energia talteen silloin, kun sitä on ylenmäärin saatavilla. Tällä on ollut hengissä säilymisen kannalta paljon merkitystä. Nämä asiat näkyvät edelleen nykypäivän ihmisen biologiassa.

Kokenut professori toteaa, että laihduttamisessa ensiksi paino voi pudota, mutta sen jälkeen alkaa todellinen työ.

– Kun energiansaaminen on negatiivista, elimistö pyrkii käyttämään ne varastot, joita elimistössä on helposti käytettävässä muodossa. Se on glykogeeni maksassa ja lihaksessa. Vasta tämän jälkeen rasvan eli pitkäaikaisvarastointiin tarkoitetun energian käyttö lähtee liikkeelle ja se tapahtuu normaalisti kohtuullisen hitaasti. Nopeasti astuvat kuvioihin elimistön erilaiset suojamekanismit eli autonomisen hermoston toiminnan muutos ja lämmöntuotannon väheneminen, jotka vähentävät elimistön energiantarvetta. Tästä johtuen myös laihdutuminen hidastuu.

Kuva: Marjut Suomi / Yle

Esimerkki: Oho, viime viikko meni 2 000 kaloria yli normikulutuksen

Moni seuraa energiankulutustaan tarkasti erilaisten ruokapäiväkirjojen avulla ja laskee jopa jokaisen suupalan. Joskus saattaa viikon aikana saatu energia ylittää henkilökohtaisen tavoitetason, kun pitsa ja hampurilainen maistuvat liian hyviltä. Lihavuustutkija Rissanen antaa kuitenkin lohtua laihduttajalle, joka on repsahtanut.

– Jos et jatka positiivista energiansaantia seuraavalla viikolla tai viikosta toiseen, niin paikkaat ylitse menneen energiansaantisi tuottamalla enemmän lämpöä ja liikut vähän enemmän. Kaikki on kiinni ihmisen omista biologisista ominaisuuksista. Ensimmäinen 2 000 kaloria on todennäköisesti varastoitunut suurimmalta osin sokerina maksaan ja lihakseen, eikä rasvakerrokseen.

Rissanen muistuttaa jälleen, että jokaisen ihmisten biologiassa on suuria eroja.

– On niitä henkilöitä, joilla ei ole lihasmassaa juuri olenkaan ja jotka liikkuvat vähän. Heillä positiivinen energiansaanti siirtyy rasvavarastoon, jonne se helposti jää.

Rissanen sanoo, että lyhyiden laihdutuskuurien tuloksena tulevat painonvaihtelut ovat erittäin todennäköisesti elimistön vesitasapainonvaihteluita, eivätkä toivottua rasvavarastojen hupenemista.