Maailma ei ole viisastunut, sanovat sotaveteraanit aselevon muistopäivänä

Savonlinnassa sotaveteraanit viettivät seutukunnallista kirkkopäivää jatkosodan päättymisen muistoksi. Aselepo astui voimaan tasan 70 vuotta sitten.

sota
Lääkintälotta Lahja Malm ja rintamalääkäri Heikki Lirberg
Lääkintälotta Lahja Malm ja rintamalääkäri Heikki Lirberg muistavat helpotuksen sodan loputtua.

Savonlinnan tuomiokirkkoon kokoontui perjantaina aamupäivällä toista sataa vierasta jumalanpalvelukseen, jossa saarnasi Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen. Päivän ohjelmassa oli myös yhteinen ateria, Rakuunasoittokunnan konsertti ja juhlaesitelmä.

Savonlinnalainen Lahja Malm palveli sodan aikana lääkintälottana. Sodan loppuessa hän oli Jämijärvellä, Satakunnassa. Sodan loppuminen oli helpotus, mutta mieli oli myös raskas.

– Se oli ihanaa, kun sota päättyi viimein. Monessa mielessä oli kauhea olo. Kotoa oli hävinnyt kaikki. Luin lehdestä että kirkkoa oli pommitettu ja kaikkea ikävää tapahtunut, Lahja Malm muistelee.

Heikki Lirberg palveli pataljoonan lääkärinä Karjalan kannaksella. Sodan päättyessä pataljoona ei ollut enää rintamavastuussa, vaan levossa Vuosalmen takana.

– Sodan loppuessa tuli väsymyksen ja helpotuksen tunne. Ei voi sanoa että erityistä ilon tunnetta oli, vain levon tarvetta. Oli yksi viikko silloin heinäkuussa -44, jolloin en voinut nukkua lainkaan. Haavoittuneita tuli joukkosidontapaikalle yötä päivää ja joukoissa oli myös punatautia. Siitä viikosta muistikuvat ovat hyvin heikot. Ilman unta tapahtumat eivät enää rekisteröityneet aivoihin, kertoo Heikki Lirberg.

Viha pitäisi hävittää

Nyt 70 vuotta toisen maailmansodan jälkeen monissa paikoissa aivan Euroopan liepeillä soditaan taas. Veteraanien silmissä maailma ei näytä tulleen paljonkaan viisaammaksi.

– Tuskin on. Jotkut seudut ovat viisastuneet mutta toiset taantuneet. Vihasta ei päästä eroon. Koko hirveä sana pitäisi kaikista kielistä hävittää. Itse en ole koskaan tuntenut vihaa ketään ihmistä enkä kansaakaan kohtaan. Voin olla eri mieltä, mutta en vihaa ketään, Heikki Lirberg sanoo painokkaasti.

– En minäkään osaa vihata ketään. Tuntuu vaan, että aina jostakin löytyy sitä pahaa. Mieluummin olen sitä ilman, sitä edes mainitsematta, sanoo puolestaan Lahja Malm.