Eläkeikä oli pitkään 65 vuotta – Taustalla keisarillisten virkamiesten eläkeikä 1800-luvulla

Pääosin aatelistosta koostuneen virkamieskunnan eläkeikä laskettiin 70:stä vuodesta 65:een vuonna 1826. Työuraan perustuva kokonaiseläke oli viime vuonna keskimäärin 1 549 euroa kuukaudessa.

politiikka
Grafiikkaa
Sekä vuonna 1939 voimaan tullut kansaneläkelaki että yleinen yksityisalojen työeläkelaki vuonna 1962 määrittivät vanhuuseläkkeen ikärajaksi 65 vuotta. Vuonna 2005 eläkeikä laski 63 vuoteen. Julkisilla aloilla eläkeikä vaihtelee edelleen tehtävän mukaan, ja nykyisin se on 60-65 vuotta. Lähteet: Tilastokeskus ja EläketurvakeskusYle Uutisgrafiikka

Noin joka neljäs suomalainen saa jotain eläkettä. Eniten on vanhuuseläkkeen saajia, 1,2 miljoonaa.

Työeläkkeelle siirtyi viime vuonna yli 73 000 suomalaista, yli neljä tuhatta enemmän kuin vuonna 2012.

Kokonaiseläke on keskimäärin 1 549 euroa kuukaudessa, miehillä keskimäärin 1 760 ja naisilla 1 376 euroa kuussa. Kun osa-aikaeläkettä saavat lasketaan mukaan, summa on hieman alhaisempi.

Ensimmäiset eläkkeet kuninkaan ja keisarin virkamiehille

Eläkkeitä maksettiin kuninkaan palveluksessa olleille suomalaisille virkamiehille jo 1600-luvulla.

Pääosin aatelistosta koostuneen virkamieskunnan eläkeikä laskettiin 70:stä vuodesta 65:een vuonna 1826. Käytännössä moni työskenteli kuolemaansa saakka, sillä keskimääräinen elinajanodote (siirryt toiseen palveluun) oli 1800-luvun Suomessa 40 vuoden tietämillä.

Vuonna 1866 virkamiesten eläkeikä laskettiin 63 vuoteen, ja se oli julkisen alan yleinen eläkeikä vielä yli sata vuotta myöhemmin, 1990-luvulle saakka.

Työuraan perustuva kokonaiseläke oli viime vuonna keskimäärin 1 549 euroa kuukaudessa.

Talolliset olivat entisaikaan toinen ryhmä, jolle oli turvattu vanhuuden elatus. Syytinkisopimuksilla uusi sukupolvi lupautui huolehtimaan talon edellisistä haltijoista, vanhasta isännästä ja emännästä.

Lisäksi joillakin työnantajilla oli yksityisiä eläkekassoja. Käytännössä suurin osa suomalaisista joutui kuitenkin vanhuuden, työkyvyttömyyden tai perheen elättäjän kuoleman takia omaisten avun varaan.

Vuonna 1939 tuli voimaan kansaneläkejärjestelmä, joka periaatteessa koski koko väestöä. Jokaisella 18–65-vuotiaalla oli oltava henkilökohtainen eläkesäästötili. Iäkkäimmät jäivät kuitenkin järjestelmän ulkopuolelle.

Mitä merimiehet edellä, sitä muut perässä

Yksityisten alojen työntekijöistä merimiehet saivat 1950-luvulla ensimmäisinä oman työeläkelain.

Yleinen yksityisalojen työeläkelaki TEL tuli voimaan vuonna 1962. TEL-turvan tavoitetaso oli 40 prosenttia loppupalkasta ja vanhuuseläkkeelle pääsi 65-vuotiaana. Työeläkelaki ei kuitenkaan koskenut niitä, jotka olivat lopettaneet työssään ennen lain voimaantuloa.

Vuonna 1970 lakisääteinen eläke ulottui myös yrittäjiin ja maatalousyrittäjiin. Vuonna 1975 tavoite-eläke nousi 60 prosenttiin.

Vuonna 1989 julkisen puolen uusien työsuhteiden eläkeiäksi tuli 63 vuotta. Käytännössä julkisilla aloilla kunnissa ja valtiolla on kuitenkin edelleen käytössä erilaisia henkilökohtaisia eläkeikiä, jotka vaihtelevat 60:stä 65:een vuoteen.

Lama toi eläkemaksut myös palkansaajalle

1990-luvun alun laman seurauksena työeläkemaksu jaettiin työnantajan ja työntekijän osuuksiin, kun aiemmin työeläkkeen kustannukset maksoi työnantaja.

Vuonna 2005 työeläkkeitä uudistettiin niin sanotun Puron ryhmän sopimalla tavalla.

Eläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtaja Kari Puron johtamassa ryhmässä olivat mukana Teollisuuden työnantajat ja Palvelutyönantajat eli nykyinen Elinkeinoelämän keskusliitto EK, palkansaajakeskusjärjestöt SAK, STTK ja Akava sekä työeläkeyhtiöistä Ilmarinen ja Varma.

Vanhuuseläkkeen ikäraja laskettiin 65 vuodesta 63 vuoteen, mutta samalla raja muutettiin joustavaksi niin, että töissä voi jatkaa 68-vuotiaaksi.

Vanhuuseläkkeelle keskimäärin 63-vuotiaana

Elinaikakerroin (siirryt toiseen palveluun) otettiin käyttöön vuonna 2010. Se pienentää maksettavaa eläkettä sitä mukaan, kun elinajanodote nousee. Kerroin pienentää vuonna 1948 ja sen jälkeen syntyneiden eläkkeitä.

Keväällä 2009, vain neljä vuotta eläkeuudistuksen jälkeen hallitus ilmoitti aikovansa nostaa vanhuuseläkkeen ikärajan vaiheittain takaisin 65 vuoteen. Palkansaajajärjestöt ja oppositio vastustivat ajatusta, joten hallitus vetäytyi hankkeesta.

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt kuitenkin sopivat, että eläkkeellesiirtymisiän odote (siirryt toiseen palveluun) nostetaan vuoteen 2025 mennessä vähintään 62,4 vuoteen.

Eläkkeellesiirtymisiän odote kuvaa ikää, jossa ihminen siirtyy eläkemaksujen maksajasta eläke-etuuksien saajaksi. Viime vuonna se oli 60,9 vuotta.

Toteutunut työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeelle siirtymisikä on ollut kymmenen viime vuoden ajan hyvin lähellä 63 vuotta.

Grafiikkaa
Työeläkejärjestelmän vanhuuseläkkeelle siirtymisen keskiarvoikä on pitkään ollut 63 vuoden kieppeillä. Lähde: EläketurvakeskusYle Uutisgrafiikka

Jutun lähteinä on käytetty muun muassa _Suomen eläkejärjestelmä: Eläketurvan historia -kirjaa sekä Eläketurvakeskuksen johtajan Mikko Kauton haastattelua_