1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Näkökulma: Suomalaistutkija tuhosi brittien sarjamurhaajalegendan

Luulen, että kun tieto Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden selviämisestä tuli eilen uutisiin, monet lontoolaiset matkailualan yrittäjät kirosivat, arvelee Ylen toimittaja Kimmo Ohtonen näkökulmassaan.

The Illustrated London Newsissa 13. lokakuuta 1888 julkaistu Aaron Kosminskia esittävä piirros. Kuva: Wikimedia Commons

Kun eilen sunnuntaina luin ensimmäistä kertaa nettiuutisen, jossa kerrottiin, että suomalainen tutkija oli ratkaissut mystisen Viiltäjä-Jackin, maailman kuuluisimman sarjamurhaajan henkilöllisyyden, henkeni salpautui hetkeksi. Miten suomalainen tutkija voi "saada kiinni" sarjamurhaajan, joka eli Lontoossa 1880-luvun lopulla?

Ei ole siis ihme, että eilen netti ja tänään maamme lehtien otsikot ovat pursunneet mairittelevia kirjoituksia geneettisiä todisteita tutkivasta tohtori Jari Louhelaisesta. Suomitiede maailmankartalle maailman kuuluisimman sarjamurhaajamysteerin kautta! Louhelainen on todellakin tehnyt historiaa, mutta himmensikö tutkija samalla brittien rakastaman murhamysteerikulttuurinsa kirkkaimman tähden?

Tänään brittilehdissä, muun muassa laatulehti the Guardianissa kerrottiin, miten englantilainen "nojatuolietsivä" Russell Edwards oli ratkaissut Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden. The Guardianin mukaan tämä kahden punnan Sherlock Holmes on tutkinut Viiltäjä-Jackin mysteeriä jo 14 vuotta.

Vuonna 1888 Lontoon Whitechapelin köyhälistökortteleissa viisi prostituoitu murhannut Viiltäjä-Jack on kiehtonut Russell Edwardsia niin paljon, että vuonna 2007 hän osti huutokaupasta yhden Viiltäjä-Jackin uhrin veren tahriman kaulahuivin. Hän päätti yrittää selvittää, kenen verta huivissa oli. Tässä kohtaa tarinaa kuvioihin astui myös tohtori Jari Louhelainen. Ja loppu onkin historiaa.

Ei tietenkäänole tavatonta, että tällaisissa saavutuksissa eri maiden mediat kaappaavat kunnian omalle maalleen ja käyttävät uutista kohottamaan oman maansa moraalia. Onhan myös Britannian talous kuralla, aivan kuten meilläkin, ja tällaiset saavutukset voivat hetkeksi kohottaa kansakunnan itsetuntoa ja myydä samalla muutaman sanomalehtisen.

Miten on mahdollista, että koko Britannian ja kenties maailman historian merkittävimmän murhamysteerin yksi johtolangoista on jätetty pölyttymään arkistojen pohjalle ja lopulta myyty huutokaupassa?

Onneksi Louhelaisen merkittävä saavutus huomioitiin myös Britanniassa ja tutkija kierteli eilisen päivän eri medioiden haastatteluissa. Reilut kuusi vuotta Englannissa asuneena ja työskennelleenä en ole kuitenkaan yllättänyt, että jotkut britit haluavat laittaa suomalaisen tutkijan saavutuksen päälle oman leimansa.

Britannia on murhamysteerien luvattu maa. He ovat tuoneet meidän puhtoisen lintukodon asukkaiden televisioruutuihin yksityisetsivät Neiti Marplen, Hercule Poirotin ja nerokkaan kokaiiniaddiktin Sherlock Holmesin. Mikään ei sähköistä arkista ja vaaratonta arkeamme kuin vanha kunnon murhamysteeri.

Britanniassa ammatti- ja amatöörietsivien määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Murhamysteerit ovat tuottavaa bisnestä, eivätkä ainoastaan ikonisten teevee-etsivien kautta. Britanniassa kaikki haluavat ratkoa murhamysteereitä, niin poliisi, yksityisetsivät kuin mediakin. Ja jotkut rivikansalaisetkin, kuten Russell Edwards.

Oikean salamurhaajan kiinniottaja on kansallissankari. Siksi luulisikin, että Britannia on myös murhamysteerien tutkimusten edelläkävijä. Senpä takia kysynkin: miten on mahdollista, että koko Britannian ja kenties maailman historian merkittävimmän murhamysteerin yksi johtolangoista on jätetty pölyttymään arkistojen pohjalle ja lopulta myyty huutokaupassa? Ehkä kysymys ei ole Lontoon poliisin kyvyttömyydessä. Voisiko vastaus olla brittikulttuurin rakkaudessa murhamysteereihinsä?

Viiltäjä-Jackista on tullut hänestä kertovien tarinoiden, elokuvien ja kirjojen kautta jonkinlainen yli-ihminen. Hän tappoi uhreja kirurgin taidolla, katosi murhapaikalta kuin aave. "Murhasafarit" Whitechapelin kaduille, joilla Viiltäjä-Jack tappoi uhrinsa, ovat edelleen erittäin suosittuja niin brittien kuin turistienkin keskuudessa. Alueen pubit, hotellit ja turistitavarakaupat ovat hyödyntäneet mysteeriä sarjamurhaajan yllä.

Luulen, että kun tieto Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden selviämisestä tuli eilen uutisiin, monet lontoolaiset matkailualan yrittäjät kirosivat. Eilen selvisi, että kyseessä oli nuori puolalainen mies, joka sairasti skitsofreniaa. Aaron Kosminski oli ammatiltaan parturi, ei lääkäri, aatelinen tai kuninkaallinen, niin kuin aikanaan epäiltiin. Nykyajan tiede teki maailman kuuluisimmasta sarjamurhaajasta tavallisen ihmisen. Samalla kaikki glamour katosi Viiltäjä-Jackin legendan ympäriltä. Olisiko Britannia sittenkin halunnut pitää maailman kuuluisimman sarjamurhaajan, saarivaltion murhamysteerikulttuurin rakkaan lempilapsensa henkilöllisyyden mysteerinä?

Ensi kerralla kun vierailen Lontoossa, aion mennä Whitechapeliin, osallistua turistina murhasafarille ja jälkikäteen juoda paikallisessa pubissa tuopin Jari Louhelaisen kunniaksi. Joskus tiede voi olla mysteeriä ihmeellisempää.

Kimmo Ohtonen
Kirjoittaja on toimittaja Ylen dokumenttiosastolla