Big data – talouskasvua vai valvontaa?

Tietoverkkoja kaivelemalla meistä jokaisesta löytyy hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja. Big data on herättänyt kysymyksen, onko se isoa dataa vai kenties valvova isoveli, joka voi saada aikaan jotain ikävää. Euroopassa massadataan ollaan herätty myöhemmin kuin Yhdysvalloissa. Vanhan mantereen on keksittävä jotakin uutta pärjätäkseen. Se jokin voi löytyä Suomesta.

Kotimaa
Suuri määrä keltaisia kaapeleita.
Matthias Balk / EPA

Tuntuuko siltä, että sinua koskevia tietoja on erinäisten yritysten ja organisaatioiden kovalevyillä, mutta sinulla itselläsi ei ole pääsyä näihin tietoihin? Big dataa eli massadataa on käsitelty pitkään erilaisten organisaatioiden tarpeiden kautta. Massadataa syntyy koko ajan ihmisten jakaessa tietojaan muun muassa sosiaalisessa mediassa ja erilaisissa rekistereissä.

Britanniasta lähtöisin olevalla My Data -termillä keskusteluun on haluttu tuoda ihmiskeskeistä näkökulmaa ja nostaa esiin muun muassa massadataan liittyvät mahdolliset yksityisyydensuojaongelmat.

Teknologiaoikeuden tutkija Ville Oksanen Aalto-yliopistosta mainitsee mahdollisuutena tieto-osuuskunnat, jotka olisivat tavallisten ihmisten omistamia. Oksanen toimii myös kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustavan Effi-yhdistyksen varapuheenjohtajana. Osuuskunnissa ihmiset saisivat omat tietonsa kätevästi käyttöönsä ja päättäisivät, kenelle niitä esimerkiksi luovutetaan. Tämä voi olla tulevaisuutta, mutta ainakin vielä toistaiseksi esimerkiksi Euroopan unioni jatkaa neuvotteluja tietosuoja-asetuksesta.

EU:n linjaus puuttuu

EU-tuomioistuimen toukokuisen päätöksen myötä internetin hakukoneet tulkitaan rekisterinpitäjiksi. Tuomioistuimen päätös oli merkittävä, kuvaa toimistopäällikkö Heljä-Tuulia Pihamaa tietosuojavaltuutetun toimistosta. Suoranaista säätelyä massadatalle ei Euroopan unionissa vielä ole. EU:n viivästyneen tietosuoja-asetuksen odotetaan tulevan voimaan näillä näkymin vuonna 2016.

Sen on uumoiltu parantavan yksittäisten ihmisten oikeuksia muun muassa massadatan suhteen. Pihamaa muistuttaa, että asetuksen todellista aikataulua on vaikea tietää: jos asetus saadaan hyväksytyksi, alkaa siirtymäaika, joka on luultavasti kaksi vuotta. Asetusta EU:n jäsenten on noudatettava sellaisenaan.

Pihamaa kuvailee, että asetuksen synty tarkoittaisi käytännössä sitä, että esimerkiksi Suomen henkilötietolaki täsmentyisi EU-asetuksen myötä.

– Tiedollinen itsemääräämisoikeus vahvistuu, Pihamaa lupaa.

Ville Oksanen harmittelee, ettei merkittävästä asiasta ole keskusteltu Suomessa poliittisella tasolla. Yksi asetuksen tarkoituksista on sähköisen asioinnin edistäminen.

Ihmislähtöisyys voisi olla Suomen valtti

Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä on julkaissut Big data -strategialuonnoksen, jonka pohjalta tänä syksynä on tarkoitus saada aikaan valtioneuvoston periaatepäätös massadatasta. Arvostelijoiden mukaan luonnoksessa korostuvat teknisten toimijoiden tarpeet.

Yhdysvallat on Eurooppaa edellä näissä asioissa. Oksanen painottaa, ettei Euroopan ole järkevää edetä asiassa samalla tavalla kuin Yhdysvallat, vaan on keksittävä jotakin uutta. Se jokin voisi olla ihmislähtöisyyden korostaminen.

Asioiden etenemisestä kertoo muun muassa se, että Tampereen teknillisessä yliopistossa aloittaa vuonna 2016 isoihin datamassoihin keskittyvä tutkimuskeskus. Opiskelijat voivat valita tulevaisuudessa big datan pääaineekseen.

Oksanen mainitsee, että esimerkiksi Kiinassa Suomi nähdään houkuttelevana maana, johon sijoittaa dataa. Suomi on houkuttava kohde myös yrityksille, jotka etsivät paikkaa data- eli palvelinkeskuksilleen. Googlen palvelinkeskus aloitti toimintansa Haminassa kolme vuotta sitten.

– Suomi nähdään esimerkiksi Kiinassa turvallisena valtiona, jonne tietoa uskallettaisiin tuoda. Se voi kuulostaa hullulta idealta, mutta vähäisen korruption maita on maailmassa vähän ja Suomi on yksi niistä, Oksanen muistuttaa.