Eläkeneuvottelujen viisi riitaa – Näin ne vaikuttavat sinun eläkkeeseesi

Työmarkkinajärjestöt käyvät parhaillaan tiukkoja neuvotteluja eläkeuudistuksesta. Pöydällä on toinen toistaan vaikeampia kiistoja, joiden vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Tässä on koottuna muutama keskeinen kiistan aihe.

politiikka
Vanhuksen kädet tietokoneen näppäimistöllä.
Yle

Eläkeikä ja siirtymäaika

Niin sanottu yleinen eläkeikä on nyt joustava 63–68 vuotta. Eläkkeelle pääsee siis normaalitilanteessa täytettyään 63 vuotta, mutta eläkkeen määrää voi kasvattaa tuntuvasti olemalla töissä vielä tämän jälkeen.

Eläkeneuvotteluissa lähtökohtana on ollut siirtää eläkeiän alaraja 65 vuoteen. Siirtymäajalla on tarkoitus pehmentää korkeampaan eläkeikään siirtymistä niille, jotka ovat jo lähestymässä nykyistä eläkeikää.

Yleisesti on puhuttu kahdeksan vuoden siirtymäajasta siitä, kun uusi eläkelaki tulisi voimaan eli vuodesta 2017. Kahden vuoden jakaminen kahdeksalla vuodella tarkoittaisi ”tasaisen vauhdin taulukon” mukaan kolmen kuukauden jatkoa eläkeikään vuodessa.

Mahdollisesti kuukaudet tulisivat aiemman alarajan eli 63. ikävuoden jatkoksi, jolloin kaksi esimerkkitapausta voisi näyttää tältä:

Vuonna 1960 syntynyt Matti täyttää 57 vuotta vuonna 2017. Matilla on kuusi vuotta jäljellä aiempaan 63 vuoden eläkeikään. 6 X 3 kk = 18 kk = 1,5 vuotta, eli Matti pääsisi eläkkeelle 64,5-vuotiaana.

Vuonna 1956 syntynyt Maija täyttää 61 vuotta vuonna 2017. Maijalla on kaksi vuotta jäljellä aiempaan 63 vuoden eläkeikään. 2 X 3 kk = 6 kk = 0,5 vuotta, eli Maija pääsisi eläkkeelle 63,5-vuotiaana.

Vuonna 1962 ja sen jälkeen syntyneillä siirtymäaika johtaa suoraan myöhempään 65 vuoden eläkeikään.

Siirtymäaika ja sen soveltamistapa ovat eläkeneuvottelujen keskeisiä asioita. Siirtymäajan liikuttelu muuttaa laskennassa kerralla isoja summia, joten matemaatikkojen laskimet käyvät kuumina, kun etsitään kompromissia.

Eläkekarttuma

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen yksi isoimmista muutoksista oli luopua eläkkeen laskennassa niin sanotusta loppupalkkaperiaatteesta eli eläkkeen laskennasta kymmenen viimeisen työvuoden palkan perusteella. Laskennan pohjaksi otettiin koko työura 18-vuotiaasta alkaen.

Uudistus oli edullinen niille, jotka siirtyvät varhain työelämään ja joiden palkkakehitys on tasainen. Pitkään kouluttautuville ja vasta myöhään hyville palkoille pääseville uudistus on ollut epäedullisempi.

Tätä on kompensoitu sillä, että eläkkeen karttumaprosenttia on korotettu työuran loppua kohti. 18 ja 52 ikävuoden välillä eläkettä karttuu 1,5 prosenttia vuosipalkasta. 53 ja 62 ikävuoden välillä prosentti on 1,9. Sen jälkeen ikävuoteen 68 saakka karttuma pomppaa jo 4,5 prosenttiin.

Viisi vuotta yleistä eläkeikää pidempään töissä oleva tienaa siis eläkettä 10 ylimääräiseltä vuodelta. Se on paljon.

Keskipalkkaa saavalla kuukausieläke voi hyvinkin karttua satoja euroja, mikä merkitsee jopa neljänneksen suurempaa eläkettä verrattuna siihen, mitä olisi 63-vuotiaana saanut. Jaksoa ei ole turhaan nimetty ”superkarttumaksi”.

Omaa eläkekarttumaansa on helppo tarkastella Eläketurvakeskuksen laskurilla (siirryt toiseen palveluun).

Elinaikakerroin

Elinaikakerroin on superkarttuman lailla vuoden 2005 eläkeuudistuksen lapsia. Kerroin leikkaa eläkettä ihmisten pidentyneen elinaikaodotteen takia. Toisin sanoen mitä nuorempi olet, sen pidempään sinun uskotaan elävän ja sitä suurempi on elinaikakertoimen leikkaava vaikutus.

Elinaikakerroin ja superkarttuma ovat siis toistensa vastakohtia. Tekemällä töitä yli eläkeiän alarajan, saat hyvitettyä elinaikakertoimen leikkaavan vaikutuksen korkojen kera.

Neuvotteluissa käydään vääntöä siitä, miten myöhentynyt eläkeikä ja elinaikakerroin suhtautuvat toisiinsa jatkossa. Poistuuko toinen, molemmat vai kumpikaan? Ennalleen järjestelmä ei varmasti jää.

Eläkemaksun vaikutus eläkkeen laskentaan

Moni eläkkeelle siirtyvä on saattanut ihmetellä, miten eläkepalkka ei olekaan niin suuri kuin palkkakuittien perusteella olisi voinut päätellä. Yllätys on voinut piillä siinä, että eläkettä laskettaessa siitä vähennetään työntekijän maksamat eläkemaksut.

53 vuotta täyttäneellä maksu on 6,5 prosenttia palkasta ja sitä nuoremmilla 5,15 prosenttia.

Vähentämisen leikkaava vaikutus on merkittävä. Työntekijäjärjestöt haluaisivat poistaa tämän vähentämisen, mutta työnantajat vastustavat. Kiista on vahvasti periaatteellinen.

Sama eläkeikä kaikilla?

Ei ole, mutta poikkeusten määrä vähenee. Julkisella sektorilla on oikeus jäädä eläkkeelle alle 63 vuoden iässä vielä noin 20 000 työntekijällä. Joukossa on paljon muun muassa opettajia ja sairaanhoitajia. Lisäksi puolustusvoimissa sovelletaan monissa tehtävissä normaalia alempaa eläkeikää.

Alemmat eläkeiät on peruja vanhoista ammattiin perustuvista sopimuksista. Joukko kuitenkin pienenee nopeasti. Kun uusi eläkelaki mahdollisesti on voimassa vuonna 2017, alemman eläkeiän turvin pääsee eläkkeelle enää kymmenisen tuhatta julkisen sektorin työntekijää. Tässä joukossa eivät ole mukana sotilaat.

Eläkeneuvotteluissa näistä poikkeustapauksista tuskin puhutaan, mutta sitäkin enemmän työkyvyn ylläpidosta. Työkyvyttömyyseläkettä saavien määrä on ollut viime vuodet laskussa, mutta heidän keski-ikänsä on alle 52 vuotta. Se halutaan nostaa paljon korkeammaksi.

Palkansaajajärjestöt ovat vaatineet eläkeikään joustavuutta ennen muuta fyysisesti tai henkisesti kuormittavissa ammateissa. Paljon on keskusteltu muun muassa palomiesten eläkeiästä.

Työnantaja haluaa lisää tehoa kuntoutukseen, jotta jokainen työntekijä saataisiin pysymään töissä mahdollisimman pitkään.